Ohjaajan näkemysten perusteella soundimaailmaan haetaan "arkisia" ja "veijarimaisia" elementtejä. Näiden määrittelyjen pohjalta on päätetty käyttää paljon akustista kitaraa ja huuliharppua, mutta hieman on sorruttu myös jousiin. Valmista materiaalia on haastatteluhetkellä koossa 2,5 minuuttia. Miltä elokuvan raakaversio sitten näyttää? "Se on ihan mahtava," toteaa Markus. "Toimii tosi hyvin," Martti lisää. "Hyviä ilmeitä." Pojat kehuvat näyttelijöitä ja ohjausta. Amatöörinäyttelijöiden suorituksissa on hohtoa. Markuksen silmäterä elokuvassa on teinitytön ja -pojan kohtaaminen. Martti pitää eniten virkamiehistä. "Niissä on sellaista tahallista komiikkaa." Kokonaisuus saa kehuja. Voiko kehuttuja kuvia sitten siirtää musiikiksi? Miten kuvat vaikuttavat musiikkiin? "Lähinnä ei siirretä kuvaa, vaan siirretään tarinan kaari... ja kyllähän se siirtyykin erilaisin vippaskonstein," Martti selittää. Elokuvassa on niin paljon sisältöä, että sen ja musiikin välille syntyy vaikea yhtälö: musiikin pitäisi olla yhtenäinen kokonaisuus, mutta samalla sen pitäisi kehittyä ja kuulostaa mielenkiintoiselta 17 minuutin ajan. Onko 17 minuuttia pitkä aika? "On! Selkä vääränä tahkottiin ja 2,5 minuuttia oli tulos! Ja vieläkin väännetään kättä siitä ett onko se yksi jousi nyt G vai C, ja mistä oktaavista." Mutta pikkuhiljaa...

Haastattelusta 26.7.