Ulkokuvien valaisu oli tasapainottelua sähkönsaannin, valotehon ja vuorokaudenaikojen välillä. Kaivopuiston täydellisempi valosetti tasureineen riitti vielä pimeydenkin laskeuduttua, mutta Tapiolan puistokuvassa jouduttiin tyytymään vähempään. Ajoitimme kuvaukset niin, että valot riittivät juuri ja juuri erottamaan kohteet taustasta. Yön tunnelmaa lisättiin jälkikäteen sävyttämällä.