Viikkoa ennen ensimmäistä varsinaista kuvauspäivää kävimme tutustumassa yksityiskohtaisemmin elokuvan päänäyttämöön, Tiinan kotiin. Keltainen kesähuvila järven rannalla Riihimäen länsipuolella tarjoaa Aberdeenissa puitteet merenrantatalolle. Keskeisistä kuvauspaikoista tutkittiin tarkkaan laituri, rantasauna, keittiö, ruokahuone, portaikko ja Tiinan oma huone. Jälkimmäisen suhteen olikin lukuisia vaihtoehtoja. Halusimme kerronnallisista syistä sijoittaa Tiinan huoneen yläkertaan, mutta sopivin tila löytyi ensimmäisestä kerroksesta. Kävimme nopeasti läpi tarvittavat viilailut kuvakäsikirjoitukseen ja olimme yksimielisiä.

Paitsi miljöö ja interiöörit, tärkeässä roolissa on myös sähkö. Tutustuimme siis myös talon sähkökaappiin, joka näytti otolliselta pikasulakkeineen kaikkineen. Napsimme kuvia ja astuimme takaisin autoon. Paluumatkalla käytiin takapenkillä läpi aikataulua, kuvakäsikirjoitusta ja valaisuteemoja.

Vaikka ensimmäinen virallinen kuvauspäivä onkin aikataulutettu vasta seuraavalle viikonlopulle, käytiin jo lauantaina nappaamassa elokuvan ensimmäinen kuva. Merenrantamiljööseen johdatteleva kuva Vuosaaren rannalla onnistui yli odotusten: kamera ei pudonnut veneestä, mutta ohjaaja kahlasi kalsareita myöten. Seuraavaksi otetaan ennakkoa keskiviikkona, jolloin kuvataan lyhyitä automatkakuvia, jos sää salli.

(Ismo Kiesiläinen)

Aberdeen-projektin ensimmäiset kuvauspäivät olivat oikeastaan jo paljon ennen perjantaita. Ismo ja Lara kävivät edellisellä viikolla kuvaamassa kaislikkoa alkutekstien taustaksi, ja keskiviikkona pienempi porukka kävi kuvaamassa automatka-aiheisia kuvia. Omalta osaltani edeltävä viikko kului elokuvassa esiintyvän nuken askartelun parissa. Perjantaina alkoi siis ensimmäinen täysimääräinen kuvausviikonloppu täydellä tiimillä.

Tiimissä on tapahtunut vähän uudistuksia, sillä meillä on ensimmäistä kertaa yksinomaan valaisusta vastaava henkilö mukana: Mika Haaranen on Ismon tuttuja Kallion lukiosta. Lisäksi meillä on nyt kuvaajana Marcus Korhonen, joka on tuttu muun muassa Hyppy-elokuvasta ja Uudenvuoden aaton teknisestä tiimistä. Lara toimii projektissa still-kuvaajana. Toinen tuottaja Dana Kostik tuli mukaan kuvauksiin lauantaina ensimmäistä kertaa. Uusi kokoonpano toimi sulavasti jo perjantaina, joten henkilökemiat ovat selvästi tasapainossa.

Viikonloppu 9.-11.8. oli varattu Tiinan kotona tapahtuville ulkokuville. Perjantaina liikkeelle lähdettiin Sanomatalolta 18:30 kahdella autolla: meillä on tekniikan käytössä umpinainen kuorma-auto, näyttelijä ja ohjaaja kulkivat minun kyydissäni elokuvassa taksina esiintyvässä autossa, joka oli isältä lainassa. Pitkä ajomatka Riihimäelle jännitti vähän, sillä en kovin mielelläni ajele. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja perillä oltiin ennen kahdeksaa.

Tavaroiden roudaaminen vei heti alkuun noin tunnin ja ensimmäisen kohtauksen valmistelu kesti reilusti yli tunnin. Itse kuvaa oli nopeasti otettu, kunhan pitkään viilatut valot viimein olivat pystyssä. Seuraava kohtaus koostuikin useammasta kuvasta, ja sen tekeminen kesti hieman kauemmin kuin oli arvioitu. Valaisua pohdittaessa saatiin jossain vaiheessa kuningasidea ja päätettiin kokea savukoneen savua tunnelmanluojana ja valon hajottajana. Idea osoittautui huonoksi: saimme aikaan vain suunnattoman maitomaisen savupilven keskelle pimeää pihaa. Savun hälvettyä valot viritettiin valmiiksi ja pääsin ajelemaan elokuva-autoa tieltä portille ja takaisin useampaan kertaan.

Ismon, Marcuksen ja Mikan valaistessa vielä viimeistä kuvaa näyttelijämme Olga torkkui olohuoneessa ja minä pohdin seuraavan päivän ruokia. Naureskelin itsekseni, kun mietin miltä naapureista mahtaa tuntua, kun keskellä yötä viereisen mökin pihassa posottaa valtavia valonheittimiä, puolenyön aikaan tussahtaa yhtäkkiä ilmaan valtava savupilvi, ja puoli kolmen aikaan yöllä alkaa rekan peruutussireeni huutaa. Kun viimeinen kuva oli valmis, pakkasimme kaiken tekniikan yhteen talon alakerran huoneeseen vähän piiloon ja lähdimme kotiin päin. Kuskasin Marcuksen Koivukylään ja Mikan Myllypuroon, ja viimeiseksi itseni Kumpulaan. Petiin kaatuessani muistan katsoneeni kellosta ajan 04:14.

(Liisa Lehmusto)

Lauantai-aamun lähtöajaksi oli sovittu 9:30. Oma herätykseni taisi olla siinä kahdeksan maissa, koska ennen lähtöä piti ehtiä vielä kauppaan ostamaan ruokaa kuvausryhmälle. Hain kassillisen voileipäaineksia, pastaa ja kastiketta keskustan Smarketista. Lauantaita varten meillä oli kolme autoa: taksiauto, Tompan auto ja tekniikan rekka.

Olimme perillä Riihimäellä ennen yhtätoista. Päivän aikana kuvattavana oli viisi erimittaista kohtausta. Aikataulumme piti kohtalaisen hyvin: saimme kaiken kuvattua mitä oli tarkoituskin, vaikka välillä teki tiukkaa. Olin arvioinut, että saisimme pidettyä pari yhteistä taukoa, mutta kävi ilmi, ettei taukomahdollisuuksia tullutkaan. Ismo, Marcus ja Mika paahtoivat töitä käytännössä koko päivän lähes tauotta, ja kävivät vain pari kertaa syömässä jotain kun melkein pakotettiin. Muilla oli hieman helpompaa, vaikka roudaamisessa ja lavastamisessa toki riitti runsaasti puuhaa. Näyttelijöillä oli eniten lepoaikaa. Mukana oli ajanvietteenä iltapäivälehtiä ja korvalappustereoita, sanaristikoita ehdittiin täyttää useampia.

Vaikka muut aina tuntuvat vastustavan yhteisen ruuan hankkimista, syötävä kuitenkin tekee loistavasti kauppansa kun sitä sattuu olemaan tarjolla. Keitin pastaa ja lämmitin kastiketta ja syötin sitä tiimiläisille kun satuin saamaan heidät pysymään hetken paikallaan. Illalla Tomppa ja Lara lähtivät hakemaan lisää ruokaa kaupasta ihan omasta aloitteestaan. Nälkä ei ilmeisesti lähde omilla eväillä, vaikka kaikki ovat aina etukäteen sitä mieltä että niillä pärjätään. Elokuvaa on kurja tehdä verensokerit pohjassa.

Näyttelijöistä Jaana ja Mikko pääsivät kotiin aikaisemmin kuin muut, ja heitä lähdettiin viemään kymmenen aikaan Riihimäelle junaan. Olga ja loput kuvausryhmästä jäivät vielä kuvaamaan viimeistä kohtausta. Osa ryhmästä siivosi, pakkasi tavaroita ja nukkui ylhäällä talossa kun loput kuvasivat rantasaunalla aina yhteen asti. Kahdelta kaikki tavarat oli pakattu autoihin ja päästiin lähtemään kotiin. Ajoin Olgan ja Danan kanssa Helsinkiin erittäin väsyneenä mutta hereillä pysytellen, taisin olla kotona vähän kolmen jälkeen.

(Liisa Lehmusto)

Sunnuntain kuvaukset sijoittuivat iltaan, joten kaikki saivat onneksi nukkua pitkään. Tapaaminen oli Sanomatalolla klo 17:30, ja kuvausryhmä suuntasi kohti Siuntiota. Tarkoituksena oli kuvata kaksi kohtausta kyläkauppa Pennin luona.

Ismo raportoi myöhemmin, että kuvaukset olivat sujuneet hieman vaihtelevalla menestyksellä: elokuvassa esiintyvä teinicorollaa vastaava auto ei ollut saapunut paikalle ajoissa ja kuvausjärjestystä sekä samalla kuvakäsikirjoitusta oli pitänyt muuttaa hieman. Lisäksi eräitä automatkakohtaukseen liittyviä kuvia ei oltu saatu ollenkaan, koska tarvittavaa autoa ei ollutkaan saatavilla. Varsinaiset kyläkauppakohtaukset ovat kuitenkin nyt purkissa.

(Liisa Lehmusto)

Eilen pidimme palaverin Sanomatalon Modestyssä. Kävimme läpi ensi viikonlopun tapahtumat. Ensimmäisistä kuvauspäivistä viisastuneena osaa taas katsoa seuraavia uudella silmällä. Saamme lisäapua valaistukseen Mikan veljestä, mikä on tosi tervetullutta. Lisäksi Anni tulee tekemään sisäkuvien lavastusta, mikä pudottaa vähän taakkaa minun ja muidenkin harteilta. Päivistä tulee taas pitkiä, 7:30 lähdetään matkaan ja puoleenyöhön asti venyy ennen kuin voidaan lähteä kotiinpäin.

Kävimme Annin kanssa ircissä läpi sisäkuvien lavastuksen tarpeiston. Pitää roudata Riihimäelle muun muassa muutama iso huonekasvi, jotta siellä näyttäisi siltä että siellä asutaan vuoden ympäri. Ismo oli hauska Modestyssä: ”Siellä ulkona ei taida kasvaa mitään huonekasvien näköisiä kasveja.” Ei me taideta ihan mitään männyntainta iskeä ruukkuun limoviikunan virkaa toimittamaan. Kaveri lupasi jo jukkapalmunsa lainaan, oma posliinikukkani kulkee kätevästi ämpärissä. Koetan taivutella vielä kämppiksen lainaamaan pari omista kasveistaan elokuvatähdiksi, äidiltä kotoa saattaa myös irrota joku puska. Kohta se kämppä on oikea kasvihuone.

Soitin tänään myös näyttelijöille ja kävin läpi seuraavan viikonlopun lähtöaikoja, kuvausaikataulua ja puvustusta. Pitää laittaa muistiin, että seuraavaan projektiin tarvitsen ihmisen, joka pitää kirjaa vain ja ainoastaan puvustuksesta ja lavastuksen tarpeistosta. Missä kohtauksessa mitäkin tavaraa tai vaatetta käytetään, ja minä kuvauspäivinä tarvitaan mitäkin. Mitä vaatteita näyttelijöiden täytyy pakata mukaan. Huomaan että oman pääni kapasiteetti alkaa loppua, kun en ole ehtinyt syventyä näihin yksityiskohtiin.

(Liisa Lehmusto)

Aikataulun ja logistiikan yllättävistä nyansseista johtuen jäi sunnuntain reissulla pari automatkaan liittyvää kuvaa kuvaamatta. Alunperin oli tarkoitus tehdä kaikki tämän sarjan kuvat jo ensimmäisenä keskiviikkona, mutta halusin mukaan Siuntion kyläkaupan. Sen lisäksi autossa suoraan sivusta kuvattu lähikuva oli kehno: näyttelijän pään lävisti auton ikkunanpuite. Tällaiset yllättävät asiat jäävät joskus kuvausten hektisyydessä huomaamatta. Näitä kahta kuvaa lähdimme siis metsästämään torstai-iltana. Sää oli aiempien kuvausten kanssa melko identtinen ja olosuhteet sikäli mainiot. Kaupan mukaansaaminen kuvaan tuotti kuitenkin hieman ongelmia, koska tie oli kuoppainen ja valo vastaista. Ottaaksemme vahingon takaisin, kuvasimme muutaman ylimääräisen otoksen kuvakäsikirjoituksen ulkopuolelta, jotta sitten leikkauspöydässä olisi enemmän valinnanvaraa, jos jokin lenkki pettää.

Reissusta kuuluu erityiskiitokset autonkuljettaja-Tompalle ja pääosallemme Olgalle. Molemmat lähtivät matkaan kärsivällisesti vain parin kuvan tähden, vaikka illasta tulikin matkoineen pitkä ja hikinen. Materiaalit katsottuani voin kuitenkin todeta, ettei panostus mennyt hukkaan. Tässä elokuvassa jokainen kuva tulee olemaan tärkeä.

(Ismo Kiesiläinen)

Kuvauksia edeltäneellä viikolla soittelin syksyn kuvauspaikkojen perään: meillä on haussa sairaala ja jonkinlainen hoitokoti tai parantola. Löysinkin lupaavan ehdokkaan ja nyt odottelen ensi viikkoa toiveikkaana. Perjantai-iltana lähdin noutamaan sivuosaan lupautunutta palmua Kruununhaasta, mutta päädyinkin sompailemaan ympäri keskustaa järkyttävässä ruuhkassa. En kuulu Energyn kohderyhmään, joten en tajunnut että koko keskusta on täynnä ilotulitusta katsomaan tulevia ihmisiä, kaikki tietenkin autolla liikkeellä.

Lauantain lähtöaika oli 7:30. Hain Danan kotoa kyytiin ja ajoimme Kruununhaan kautta Sanikselle. Dana osasi vekkulin oikoreitin Postitalon edestä suoraan Sanomatalon taakse. Riihimäelle päin lähdimme ajamaan jotakuinkin aikataulun mukaisesti. Kuvausryhmässä oli lauantaina tavallista enemmän tavallista väsyneitä ihmisiä: bussiharrastajat Lara, Niksu ja Late olivat olleet edellisellä viikolla Tukholmassa excursiolla, ja Late ja Dana olivat lisäksi juhlineet perjantaina onnistuneita Assemblyja. Tämän seurauksena tekniikka-auto myöhästyi tunnin ja äänimies kaksi.

Kuvaukset saatiin silti käyntiin hyvissä ajoin aikatauluun nähden. Anni otti ohjat käsiinsä lavastuksen suhteen ja olohuone sisustettiin ruokailutilaksi. Litanian kehuja ansaitseva Anni oli pakannut mukaan kaiken lavastukseen tarvittavan tarpeiston ja miettinyt asetelman valmiiksi juuri niin kuin olin toivonutkin! Olin niin helpottunut kun näin miten sujuvasti kaikki meni. Samoin iltapäivällä kun kuvattiin päähenkilön huonetta, oli Annilla kaikki tarvittava rekvisiitta matkassa ja homma loistavasti hallussa. Suurimman mokan olin tehnyt minä itse: olin unohtanut ottaa mukaan sängyn lakanat. Onneksi saimme järkeiltyä käsikirjoituksellisen logiikan lakanoiden vaihtumiseen eikä tarvinnut ajaa Helsinkiin niitä hakemaan. Toinen erityisen kiitoksen ansainnut henkilö on Mikaa valaisussa avustamaan tullut Toni, josta oli suuri apu.

Ensimmäisen kohtausten kuvausten aikana lähdin Niksun kanssa käymään Riihimäellä kaupassa ja kirjastossa. Keksimme viime hetkellä että haluaisimme päähenkilön huoneeseen Aila Meriluodon kirjan ”Vihreä tukka”. Lainaamista varten piti hankkia kortti Riihimäen kirjastoon. Nyt minulla sitten on kirjastokortti, jos joskus haluan käydä Riihimäellä lainaamassa kirjoja. Samalla reissulla noudimme juhlien jäljiltä eloon heränneen äänimiehen junasta.

Kuvauspaikalla ei voitu käyttää uunia ruuan valmistukseen koska kaikki sähkö oli omistettu valaistukseen. Päädyimme siis grillaamaan alapihalla. Saunakin ehdittiin lämmittää. Ylhäällä talossa kuvausryhmä jatkoi suunnilleen yhdeksään asti sisäkuvia, kunnes tulivat tunniksi alas rantaan kuvaamaan uudestaan pari edellisenä viikonloppuna epäonnistunutta kuvaa. Sillä välin ylhäällä talossa lavastettiin viimeistä sisäkuvaa varten. Lopuksi pakattiin tekniikka sisään taloon ja lähdettiin kotimatkalle puolenyön maissa.

(Liisa Lehmusto)

Sunnuntain lähtö uhkasi myöhästyä reippaasti, kun kuskiksi lupautunut Late soitti vain hetken ennen sovittua lähtöaikaa (12:30) ilmoittaakseen auton olevan teillä tietämättömillä. Huolellisesti tekemämme logistiikkasuunnitelmat uhkasivat siis romuttua, mutta lopulta muu ryhmä pakkautui Niksun autoon ja minä ja Dana jäimme odottelemaan Latea. Ehdimme sopivasti käydä kaupassa eväsostoksilla kun Late jo saapuikin paikalle ja pääsimme taas matkaan. Lopulta päädyimme perille ennen kahville pysähtyneitä muita.

Sunnuntai oli omistettu kokonaan elokuvan kuudennen kohtauksen kuvaamiseen. Kuvaukset saatiin sikäli nopeasti alkuun, että lavasteet olivat edelliseltä päivältä jo lähes täysin valmiina paikoillaan. Monimutkaisessa valaisussa kesti hyvä tovi, mutta lopulta huoneeseen syntyi yö. Kuvausryhmä sai työrauhan tärkeää ja intensiivistä kohtausta varten hätistämällä muut ulos. Late, Lara ja Niksu saunoivat alapihalla ja minä ja Dana pidimme pihan pöydällä tuotantopalaveria Anni seuranamme.

Teimme budjettiarvion ja suunnitelmia syksyn kuvauksia varten. Päädyimme lopulta neljään kuvausviikonloppuun: yksi viikonloppu sairaala/parantolakuville, yksi paria Helsingissä kuvattavaa kohtausta varten ja kaksi viikonloppua Riihimäellä, toinen lokakuussa ja toinen lumitilanteesta riippuen marras- tai joulukuussa. Lisäksi on pari kolme yksittäistä kuvaa, jotka Ismo ja Marcus käyvät kuvaamassa itsekseen, studiossa tehtävät kroma-kuvat, jälkiäänitykset… töitä riittää vielä hyväksi toviksi.

Kun kohtaus oli iltaan mennessä kuvattu, alkoi talon siivoaminen ja tavaroiden takaisin paikoilleen järjestäminen. Olimme kaukaa viisaita ja dokumentoimme talon sisustuksen etukäteen: Niksu otti digikameralla kuvia, joiden mukaan kaikki huoneet saatiin ennalleen. Ei tarvinnut arvuutella, mistä kaikki lukemattomat sivuun ja syrjään kannetut tavarat olivat peräisin. Omasta mielestäni talo jäi aika kiitettävään kuntoon, toivon että paikan omistajakin on tyytyväinen siivoamiseen. Kotimatka taittui Niksun ja Laten kyydeillä, tekniikka-auto ajoi omia teitään palauttamaan lainattua kalustoa.

(Liisa Lehmusto)

Merkitään muistiin tulevaa varten: tyhjän sairaalan etsiminen kannattaa aloittaa aikaisemmin kuin puolitoista kuukautta ennen kuvauksia. Helsingin kaupungin laitosviidakosta löytyi tarjous kaupungin hallinnoimasta vanhasta joskus sairaalana toimineesta jugend-linnasta, jossa Pikkusisar -elokuvaa oli aikoinaan kuvattu. Kuvausluvan hinta oli budjettiimme nähden kohtuuton. ”Sähkö maksaa,” kuului selitys. Invalidiliiton tyhjillään olevat tilat Käpylässä kuulostivat liian hyvältä ollakseen totta, kuten se lopulta olikin. Onni onnettomuudessa, sillä tätä kautta saimme kuitenkin vinkin HUSin tiloista Kiljavalla.

Kiljavan sairaalasta kaksi kerrosta on vuokrattu vanhainkodin käyttöön, mutta loppuosa valtavasta sairaalarakennuksesta on täysin autiona. Kävimme Ismon kanssa katsastamassa paikan pari viikkoa ennen kuvauspäivää ja totesimme että tilat sopivat erinomaisesti tarkoituksiimme. On aika järkyttävää ajatella, että samaan aikaan kun Helsingissä on pulaa vuodepaikoista, 40 minuutin ajomatkan päässä on satoja neliöitä tyhjää sairaalatilaa ja kymmeniä käyttämättöminä pölyttyviä sairaalasänkyjä.

Kuvausviikonlopun lauantain aikataulu oli tiivis ja logistisesti haastava. Lähdimme matkaan yhdeltätoista Sanomatalolta. Puoleen päivään mennessä olimme kaikki perillä ja huoltomies kävi avaamassa haluamamme ovet. Haimme vanhainkodista lainaan läjän sairaalatarpeistoa, josta oli edeltävällä viikolla soiteltu, lähinnä liinavaatteita ja potilasasuja. Aloitimme päivän sisustamalla yhteen tyhjään toimenpidehuoneeseen potilaspaikan. Sairaalasänkyjä tosiaan lojui joka paikassa, sen kun kärräsimme mukanamme haluamamme kappaleen. Käytävät ja huoneet olivat tosiaan pikemminkin täynnä tavaraa kuin tyhjillään. Sänkyjen lisäksi joka paikassa oli muun muassa erilaisia hyljättyjä laitteita, joista suurin osa varmasti rikki tai vanhentuneita. Äänittäjä totesi, että suunnilleen kaikki, mikä oli liian raskasta yhden ihmisen kannettavaksi, oli jätetty jälkeen.

Potilaspaikasta tuli ihailtavan autenttisen näköinen ja siirryimme yhdeltä kuvaamaan ensimmäistä kohtausta, joka oli Olgan ja Jaanan dialogi. Illaksi oli aikataulutettu lyhyt ulkokuvia sisältänyt kohtaus, johon tarvittiin useampia näyttelijöitä. Koko joukkoa ei otettu mukaan heti aamusta, ettei kaikkien näyttelijöiden tarvitsisi odottaa tuntikaupalla tyhjässä sairaalassa. Kun dialogikohtaus oli kuvattu, ulkokuva valmisteltiin näyttelijöitä odoteltaessa.

Ulkokuvien jälkeen suurin osa näyttelijöistä kyyditettiin takaisin Helsinkiin. Elokuvan lapsitähti Miikka jäi vielä paikalle tekemään kaksi toiseen kohtaukseen liittynyttä kuvaa, ja lähti sitten saattaja Merin mukana kuvausryhmän kyydillä kotiin nukkumaan. Kiljavalle jäävä kuvausryhmä siirtyi tekemään päivän viimeisiä kuvia lavastettuun potilashuoneeseen. Pääsin jälleen cameo-rooliin, mutta en kyllä paljasta vielä, millaiseen! Kotiin päästiin lähtemään yhdentoista maissa illalla. Onneksi saatoimme jättää kaluston kuvauspaikalle yöksi lukkojen taakse, jolloin roudaaminen ei myöhästyttänyt lähtöä kohtuuttomasti.

Sunnuntaiaamuna pääsin lähtemään kotoa omalla autolla liikkeelle kiitos äidin, joka oli edellisenä päivänä tuonut auton lainaan. Koukkasin Danan mukaan Käpylästä, ja lisäksi autossa oli myös edellisenä iltana Turusta saapunut sivuosanäyttelijä Pekka. Sanomatalolla pakkasimme näyttelijät Niksun autoon, otimme Ismon ja Tonin kyytiin ja jatkoimme matkaa kohti Kiljavaa. Dana ja Late jäivät odottelemaan Tomppaa.

Ensimmäistä kuvaa varten oli hankittu vanha ikkunallinen saunan ulko-ovi, jonka läpi oli tarkoitus kuvata käytävää. Lopulta ovea ei kuitenkaan käytetty, kun pojat kätevästi irrottivat yhden sairaalan ristikkolasiovista. Ensimmäistä kuvaa valmisteltaessa todettiin, että koska käytössä oli runsaasti tyhjää käytävää ja esineitä joissa oli pyörät alla, olisi suorastaan synti jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseen. Sairaalasängyllä pääsee tarvittaessa tosi kovaa.

Puvustimme Pekan ja Kaikki on hyvin -elokuvan tähden Ellin sairaanhoitajiksi vanhainkodista lainatuilla työvaatteilla. Olin itse potilasstatistina ja minua kärrättiin lujaa edes takaisin pitkin käytävää. Päivän toista kohtausta varten askartelimme Ellin kanssa vauvanyytin lämpimällä vedellä täytetystä Coca-Cola -pullosta, parista paidasta ja lakananpuolikkaasta. Nyytistä tuli tosi hellyttävä! Elli ja kohtauksessa myös esiintyneet Jaana ja Mikko lähtivät Tompan kyydillä kohti Helsinkiä yhden aikaan.

Molemmat tuottajat olivat ilmeisesti nukkuneet yöllä liian vähän, koska lopulta kävi niin, että Dana nukahti lavastamaamme potilashuoneeseen joskus aamupäivän aikana. Danan herättyä iltapäivällä taas minä itse muka torkahdin hetkeksi eräästä huoneesta löytyneeseen hammaslääkärin tuoliin ja heräsin useamman tunnin kuluttua kun viimeistä kuvaa valaistiin alakerrassa. Tekniikan tehdessä viimeisiä kuvia muu työryhmä alkoi siivota paikkoja, tai paremminkin sotkea paikkoja takaisin aikaisempaan kuntoon. Tekstiilit palautettiin vanhainkotiin pyykkipussissa ja toimenpidehuoneet jäivät yhtä autioiksi kuin alun perin olivatkin. Juuri ennen lähtöä kävimme ottamassa ryhmäkuvan sairaalan katolla, jonne meitä ei ollut kielletty menemästä. Kotiin päästiin pimeän tulon jälkeen.

Lauantaita varten tehtiin ehkä massiivisimmat lavastustarpeistohankinnat IAT:n historiassa. Edeltävällä viikolla muistettiin, että lauantaita varten pitäisi kuvauspaikalle keksiä jostain verhot. Asunnon omistaja ei innostunut lähtemään verho-ostoksille ja ikkunalta puuttui kiinnityssysteemikin: ei verhotankoa saati sitten kiskoja. Seinässä oli selvästi valmiit reiät tangolle, joten päätettiin hankkia sellainen. Ilmeisesti ihmiset eivät ole enää innostuneita verhotangoista, koska sellaista ei tuntunut löytyvän keneltäkään. Jouduimme lopulta ostamaan tangon. Lainaverhojakaan ei löydetty tähän hätään joten päädyin ompelemaan verhot perjantai-iltana.

Ismo oli päättänyt että kuvaan on saatava akvaario. Olin alun perin hiukan skeptinen ja sovimme että akvaarion hankkiminen on Ismon nakki. En vieläkään osaa selittää, miten Ismo todella sai akvaarioliikkeestä sponsorin ja lainaksi kokonaisen akvaariokaluston kaloineen ja kasveineen päivineen. Tankkina käytettiin Hattutehtaalta löytynyttä kuution muotoista muoviastiaa. Anni taas hankki Tiimarista tytön huoneeseen sopivaa esineistöä, koriste-esineitä ja kirjoitusvälineitä.

Tulin kuvauspaikalle kahdelta iltapäivällä. Kuvasimme kerrostalossa yksiössä 1. kerroksessa, ja asukas oli mainostanut huonoa äänieristystä. Laitoinkin heti aluksi rappukäytävään ja saman kerroksen kaikkien asuntojen postilaatikoihin ilmoitukset. ”Kuvaamme lyhytelokuvaa asunnossa X klo 16-02. Tavaroiden ja kuvauskaluston siirtämisestä syntyy jonkin verran melua myöhään lauantai-iltana.” Ei yhtään valitusta koko iltana, saimme kuvata ja kolistella ihan rauhassa.

Asukas lähti pakoon kaaosta ja Laran ja Ismon saapuessa kolmen jälkeen aloitimme perusteellisen sisustusoperaation. Tyhjensimme kokonaan yhden lundian ja pakkasimme kirjat lähikaupan lahjoittamiin pahvilaatikoihin. Lundia siirrettiin keskelle huonetta tilanjakajaksi ja etualaksi, ja akvaariota alettiin koota hyllylle. Sohva siirrettiin ikkunan alta kerrossängyn alle. Verhotanko ruuvattiin seinään ja verhot ripustettiin roikkumaan. Ismon toppuutteluista välittämättä otin asiakseni pestä ikkunat.

Asunnossa oli paljon tavaraa ja vähän tilaa. Jouduimme lopulta sijoittamaan yhden pöydän rappukäytävään pois tieltä, kun muuta tilaa ei ollut. Koko kuvausryhmä ei millään mahtunut asuntoon sekä kuvaamaan että olemaan tauolla, joten ratkaisimme ongelman siirrettävällä taukotilalla. Niksu toi paikalle asuntoauton, jossa osa kuvausryhmästä ja näyttelijät taukoilivat kuvausten aikana. Ilman asuntoautoa olisimme olleet pulassa, sillä olisi ollut todella ikävää pitää ihmisiä ulkona värjöttelemässä. Suurkiitos tästä kuuluu siis Setälän perheelle.

Valaisu aloitettiin kuuden aikaan ja kuvaukset oli sovittu alkamaan kahdeksalta. Näyttelijät saapuivat vasta kahdeksaksi. Kuvaukset aloitettiin kohtauksilla, jossa Miikka esiintyi, jotta lapsitähti pääsisi aikaisemmin nukkumaan. Akvaariokalojen ohjaaminen osoittautui haastavaksi, kalat eivät aina oikein suostuneet uimaan sopivasti kuvaan. Toisessa kohtauksessa Olga pääsi kiipeämään ulos ikkunasta, tässä syy 1. kerroksen asunnolle. Niksu ja Lara ottivat ikkunan alla vastaan. Olgan ja Maaritin dialogia päästiin kuvaamaan aikataulusta myöhässä. Viimeiset kuvat tehtiin jo kovalla kiireellä, sillä kello kävi silloin jo yli puoltayötä. Oli tarkoitus olla ulkona kahdelta, joten siivoamiseen varattua aikaa ei oikein uskaltanut käyttää kuvaamiseen. Seurauksena tiukasta aikataulusta jouduttiin tekemään muutamia kompromisseja kuvien suhteen.

Heti kun kuvat oli saatu valmiiksi, alettiin siivota raivokkaasti. Kaikki tekniikka siirrettiin rappukäytävään pakattavaksi ja omistajalta pyydettiin tekstiviestillä tuntia armonaikaa. Tavaroiden siirtäminen takaisin paikoilleen kävi nopeasti, mutta lundian täyttäminen ja stereoiden ja tietokoneen piuhojen asentaminen hidastivat. Onneksi en ollut yksin piuhoja laittamassa, stereoista en olisi ikinä selvinnyt. Hylly saatiin entiseen uskoon digikuvien avulla. Verhot jätettiin vielä paikoilleen, olin yksinkertaisesti liian väsynyt ottaakseni niitä alas. Asukas pääsi kotiinsa suunnilleen klo 02:30 ja vaikutti tyytyväiseltä järjestykseen ja puhtaisiin ikkunoihin.

Yöunet jäivät tuttuun tapaan lyhyiksi, kun kuvaukset aloitettiin sunnuntaina kymmeneltä aamulla Hattutehtaalla. Sisustin hieman hätäisesti Hatun toimistosta siistimmän toimiston. En ajatellut tarpeeksi pitkälle ja siivosin papereita ja tavaroita sivuun vähän huolimattomasti. Mika ja Markus valaisivat ja hakivat huonekasvin etualaksi. Näyttelijät olivat ajallaan paikalla ja siirtyivät Ismon kanssa harjoittelemaan akvaariohuoneeseen.

Kuvaukset sujuivat hyvällä tahdilla ja aikataulussa. Väsymys kostautui pienenä levottomana hetkenä kun koko ryhmä komennettiin hetkeksi verryttelemään. Tirskumiset saatiin kuriin ja kuvauksia jatkettiin. Kun kuvausryhmä oli valmis, toimistoa alettiin siivota ja huomasin, etten ollut ottanut tarpeeksi digikuvia alkuperäisestä järjestyksestä, tai lähinnä etten ollut oikein osannut siivota paperikasoja fiksusti piiloon. Onneksi paikalle sattunut Leena oli ymmärtäväinen, mutta taisin sekoittaa hallitun kaaoksen pahanpäiväisesti. Poistuimme paikalta syömään ennen seuraavaa koitosta.

Seuraava kuvauspaikka oli vanhainkoti Käpylässä, joka esittää elokuvassa parantolaa. Käyttämämme huone oli sen verran valmiin näköinen, että suurimittaiseen lavastukseen ei tarvinnut ryhtyä. Vaihdettiin vain vähän päiväpeiton paikkaa ja käytiin silittämässä rypistynyt verho. Saimme lainaksi hyvän hoitajan asun Suskille. Näyttelijät tulivat paikalle vähän myöhässä, mutta aikataulussa pysyttiin silti. Kuvattavana oli oikeastaan vain yksi pitkä kuva. Meillä oli hieno käytävä jota pitkin tehtiin pitkä kamera-ajo, jonka lopuksi käännyttiin huoneen ovelle. Kun kuva oli valmis ja tekniikka oli pakannut tavaransa, kuvausviikonloppu päättyi kuuden aikoihin.

(Liisa Lehmusto)

Perjantai-illalle aikataulutettiin kaksi lyhyttä mutta merkittävää kuvaa. Kuvauspaikkoina olivat hiekkatie Munkkisaaren rannassa ja rantamaisema Eirassa, lähellä minigolfkenttää. Etukäteen oli sovittu kaupungin kanssa kamera-ajojen kuvaamisesta kevyenliikenteenväylällä ja koripallokentällä. Kuvaukset aloitettiin viiden jälkeen, valmiita oltiin jo puoli seitsemän maissa.

Ensimmäistä kuvaa varten haalittiin muutama statisti viikkoa aikaisemmin. Munkkisaaren rannassa henkilöiden taustana oli uskomaton jättömaamaisema (kaupungin varikko) verkkoaidan takana. Koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijä ihmettelivät hiekkatiellä edestakaisin autolla ajelevaa kuvausryhmää.

Kun ryhmäkuva oli valmis, palelevat statistit lähtivät kotiin ja me loput jäimme tekemään vielä kuvaa, jossa Olga kävelee rannassa. Auton alustana toiminut koripallokenttä oli niin tasainen että sen päällä olisi voitu ajaa vaikka dollyllä.

Koska kuvauspaikkamme Riihimäellä ei ole talvikäytössä, talo on tähän aikaan vuodesta ihan yhtä kylmä kuin sen ulkohuussikin. Sisäkuvissa näyttelijöiden hengitys ei saa höyrytä, joten osa kuvausryhmästä lähti jo aamutuimaan lämmittämään taloa. Kahdeksan maissa saapuessamme talossa oli tosi kylmä. Parilla sähköpatterilla, lämpöpuhaltimella ja takkatulella tarpeelliset huoneet saatiin kuitenkin kohtuullisen lämpimiksi aika pian.

Lavastimme Annin kanssa keittiön ja päähenkilön huoneen valmiiksi. Valaisijamme Mika Haaranen oli tänään kuumeessa, joten Lara toimi sijaisena ja teki valoja yhdessä Marcuksen kanssa. Kun Jaana ja Olga saapuivat paikalle Danan kyydillä ja kuvaukset aloitettiin, minä ja Anni häivyimme yläkertaan tekemään läksyjä. Äänittäjän mukaan takkatulen rapsahtelu kuului mikkiin, mutta lämpötilan takia tulta oli pakko pitää yllä.

Päivälle oli suunniteltu kahta kohtausta. Ensimmäinen oli simppeli neljän otoksen kohtaus päähenkilöstä huoneessa, ja se valmistui ripeästi. Päivän todellinen koitos oli kuvakäsikirjoituksen mukaan 17 otoksen kohtaus, joka tapahtuu useammassa eri huoneessa. Sitä savottaa raivattiinkin koko iltapäivä ja ilta, välillä paistettiin makkaraa takan hiilloksella. Jaanan ja Olgan kanssa tehtiin kohtauksen alkupuolta ja Mikko saapui vasta myöhemmin iltapäivällä kuvauspaikalle mukaan loppupuolen otoksiin. Kuvakäsikirjoitusta sovellettiin hieman tilojen mukaan, mutta pitkälti kaikki halutut kuvat onnistuivat.

Kuvausaikataulun mukaan töitä tehtäisiin kunnes kaikki tarvittava olisi kuvattu. Olimme varautuneet siihen että aikataulu venyisi myöhään, alkuperäisen suunnitelman mukaan minun, Ismon ja Laran oli tarkoitus jäädä taloon yöksi ja siivota vasta aamulla. Kuvaukset kuitenkin sujuivat niin vilkkaasti, että kaikki otokset oli kuvattu hyvissä ajoin. Näyttelijät lähetettiin ensimmäisinä kotiin Danan kyydillä, me muut jäimme vielä siivoamaan. Huoneet saatiin entiseen kuntoon tuttuun tapaan digikameralla otettujen kuvien avulla.

Tavarat oli pakattu ja kuvausryhmä pääsi lähtemään kotiin puolen yön maissa. Pimeä mooottoritie alkoi olla jo tuttu.

(Liisa Lehmusto)

Sunnuntain ohjelmassa oli yksi kuva Vantaan reunamailla Vestrassa. Samalla paikalla oli jo loppukesästä kuvattu kuvia automatkasta. Nyt palasimme samaan maisemaan ottamaan eräästä kuvasta syysversiota: tavoitteena oli saada kuvaan identtinen rajaus ja sommitelma. Mukaan pakattiin kaksi kameraa (toisella monitoroitiin ja katsottiin vanhaa materiaalia) ja toisella kuvattiin, firewire-kaapeli, valokuva kameran sijainnista kesäkuvassa, paperikassillinen vaahteranlehtiä, Ismo ja Lara. Kameran asettaminen tismalleen samoihin asemiin tuotti hieman hankaluuksia, mutta pienen veivaamisen jälkeen olimme tyytyväisiä. Sää oli mitä parhain: taustan tummat pilvet saivat kontrastia kameran takaa pilkitelevästä auringosta. Kun kamera kävi, levitettiin lehdet maahan ja tuuleen.

Pikaruokalan kautta jatkettiin Espoon peltojen halki kohti kotia. Päätimme vielä kuvata Bodomjärven laiturilta vedessä kelluvia vaahteranlehtiä - siltä varalta, että eräs hauska idea toimisi.

(Ismo Kiesiläinen)

Kuvaukset jatkuivat pitkän tauon jälkeen. Tähtäimessä oli kohtaus, jossa luistellaan meren jäällä. Kaipasin kohtaukseen enemmän särmää, joten päätimme lähteä kuvaamaan lumisateisena päivänä. Sunnuntaina kävin tekemässä muutaman kilometrin lenkin Espoon rantajäillä ja etsin sopivaa kuvauspaikkaa. Sopiva löytyi Hanasaaren ja Karhusaaren välistä.

Lähdin liikenteeseen yhden aikaan iltapäivällä. Pakkasin kameran lisäksi mukaan jalustan ja lumilapion. Sää ulkona oli sopivassa määrin kamala. Tuulta oli kymmenisen metriä sekunnissa ja lunta pyrytti niin ettei paljon eteensä nähnyt. Jäin bussista Hanasaaren pysäkillä ja aloin etsiä sopivaa paikkaa laskeutua penkereeltä jäälle. Oli jo tuullut hyvän aikaa kovaa lounaasta, ja tuuli painoi rannoissa vettä jään päälle, joten monin paikoin rannat olivat märkiä. Tallustin salmen suulle ja aloin lapioida hankeen sopivaa aukeaa luistelua varten. Jää lumen alla oli yllättävän hyvä. Maisema ja sää olivat uskomattomat. Tiheä lumisade katkaisi näkyvyyden muutaman kymmenen metrin päähän ja etelässä kaikki oli pelkkää valkoista. Taivas ja meri.

Puolen tunnin päästä olin jo saanut aikaan muutaman neliömetrin aukion ja paikalle saapuivat Tomppa ja näyttelijä Johannes Laakio. Olgan oli määrä saapua hieman myöhemmin. Johanneksen roolihahmon oli tarkoitus tarkkailla tilannetta kaislojen välissä, joten aloimme valmistella kohtausta kaislikon luona. Otin lumilapion ja raivasin hieman ylimääräisiä kaisloja pois tieltä. Aivan kaislikon sekaan ei voinut mennä, sillä olosuhteet olivat siellä kosteammat. Ja vielä yksi huitaisu. Yhtäkkiä oikean jalkani alla ei enää ollutkaan jäätä. Huomasin olevani noin metrin alempana kuin äsken. Toinenkin jalka meni perässä. Onneksi olosuhteet olivat suotuisat ja pääsin nopeasti takaisin jään päälle.

Kuvauksien jatkaminen siltä seisomalta ei kuitenkaan enää houkuttanut. Kengissä oli vettä ja se oli kylmää. Laskeskelin, että ehdin käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen kuin Olga tai lopulta pimeä saapuu. Johanneksen autonkuljettejana toiminut Welhofilmin edustaja Oskari Sipola lupasi lähteä autoilemaan. Koska oli vähän märkä fiilis, päätimme oikaista suoraan lahden yli ja etsiä toiselta rannalta kuivan rantautumiskohdan. Tomppa ja Johannes jäivät vahtimaan kalustoa ja odottamaan Olgaa. Me Oskun kanssa huomasimme, ettei sopivaa rantautumiskohtaa niin vain löytynytkään. Ensin suuntasimme Länsiväylän toiselle puolelle sillan ali, mutta vielä sunnuntaina luotettavalta tuntunut reitti oli märkä ja upottava. Päätimme hypätä rantaan sulan yli. Yhtäkkiä jalkani alla alkoi jokin vajota. Ehdin aloittaa skeptisen lauseen, kun Osku oli jo enemmän tai vähemmän vedessä. Kahlaamiseksi se hieman meni ja jouduimme perääntymään - nyt molemmat märkinä. Palasimme kuvauspaikan lähelle laiturille ja toteutimme siellä hyppäämissuunnitelmamme. Lumisade oli lähes lakannut.

Osku jätti housut ja kengät takaluukkuun ja pukeutui huopaan. Ajoimme tukikohtaan, jossa minä vaihdoin märät talvivaatteet kuiviin syysvaatteisiin. Lähdimme takaisin ja unohdimme ottaa juotavaa mukaan.

Sillä välin tilanne oli kehittynyt kahteen suuntaan. Toisaalta Olga oli tullut ja lumisade palannut, mutta toisaalta Tomppa ja Johannes olivat jääneet saarroksiin. Jää oli vajonnut koko rantaviivan matkalla - myös kuvauspaikan vieressä. Rannasta löytyi onneksi tarpeita pelastukseen. Rakensin Olgan kanssa kivien ja jäääsohjon päälle elämäni ensimmäiset (siltä myös näytti!) pitkospuut.

Sen jälkeen kaikki olikin aika selvää. Oskari katseli tätä rannalta huopahameessa. Minä katselin kuinka etsimessä näkyi valtava valkoinen avaruus, jossa tyttö lensi tukka hulmuten. Hämärä tuli, sormet jäätyivät, kamera naamioitui huurteeseen ja Olgan kengät täyttyivät lumella, mutta saimme kuvattua tarpeellisen määrän luistelua. Sitten lähdimme pois - Tomppa Suomenojalle, Olga Helsinkiin ja minä epähuomiossa väärään bussiin.

Voin sanoa, että teimme kaikkemme. Kohta katson, kun kamera on lämmennyt, että mitä tuli.

(Ismo Kiesiläinen)

Etujoukko, eli Ismo, Lara, Niksu, Marcus ja minä itse, lähti lauantaina aikaisin aamulla kohti Riihimäkeä. Kuvaukset oli sovittu alkavaksi puoli kymmeneltä. Matkalla jännitti: Entä jos teitä ei olekaan aurattu kuvauspaikalle asti? Entä jos saunan savupiippu on täynnä lunta? Perille asti päästiin kuitenkin ilman suksia.

Ensimmäistä kuvaa varten piti kesämökin pihatie lapioida autolla ajettavaan kuntoon. Lara ja Marcus jäivät (vapaaehtoisesti!) tekemään lumitöitä ja minut käskettiin saunaa lämmittämään. Saunan pukuhuoneessa tehtävää viimeistä kohtausta varten kylmä sauna lämmitettiin kätevästi laittamalla kiukaaseen tuli. Piipussa ei onneksi ollutkaan lunta. Itse talosta lämmitettiin lämpöpuhaltimella ja patterilla keittiö. Inhimillisyyden nimissä.

Matkaan oli pakattu kaksi kameraa. Vakiokalustomme VX9000:n lisäksi mukana oli Sonyn PD100, joka pienempänä kamerana sopisi paremmin ahtaaseen pukuhuoneeseen. Tavallinen videomonitorin lisäksi olimme varautuneet ahtauteen pienellä LCD-monitorilla. Suureellisuus osoittautui hyödylliseksi: videomonitorin mukaan oli eksynyt vääränlainen virtapiuha. Mustavalkoetsimellä varustettua VX9000 oli siis poissa laskuista. Lopulta kuvasimme kaiken pienemmällä kameralla - ja pienemmällä monitorilla.

Ensimmäisessä kuvassa käytettävä auto saapui paikalle aikataulussa ja sen katolle viriteltiin taksikyltti. Ismo ja Marcus olivat pystyttäneet kameran yläkerran ikkunan taakse ja sulattaneet jäisen ikkunalasin lämpöpuhaltimella. Taksi-auton renkaista petti pito ensimmäisessä otossa ja hakkasimme kenttälapiolla jäätä pois pihatien pinnasta. Lastasimme Niksun takapenkille lisäpainoksi ja seuraavat otot onnistuivat hyvin.

Taksi poistui kuvauspaikalta ja teki tilaa Laten autolle, jonka mukana saapuivat valomies Mika ja näyttelijät Jaana ja Olga. Kuvasimme vielä kaksi ulkokuvaa, joissa Olga-parka joutui juoksentelemaan pihalla vähissä vaatteissa. Lisää jännitystä kuviin toi aurinko, joka kurkki pilvien välistä oman aikataulunsa mukaan.

Ulkokuvien jälkeen lähdettiin valaisemaan saunan pukuhuonetta. Sauna oli ehtinyt lämmetä jo aika reippaasti. Sisällä oli niin ahdasta, että äänimies Late ja järjestäjä Niksu hätistettiin ulos valaisun ajaksi. Kun valot olivat valmiit, äänimiestä ei löytynyt mistään. Lara tarttui mikkiin ja äänitti, kunnes äänimies ilmestyi taas paikalle ja ilmoitti olleensa poissa tieltä kuten käskettiin. Emme olleet osanneet käskeä takaisin.

Pukuhuoneessa kuvattiin lyhyt kohtaus Jaanan ja Olgan kanssa. Loppuun asti ehdittiin ennen neljää, ja olikin pakko ehtiä auringonvalon takia. Kuvausten jälkeen siivottiin, pakattiin ja lähettiin kohti kotia.

(Liisa Lehmusto, Ismo Kiesiläinen)

Tämä taitaa olla Hypyn jälkeen ensimmäinen IAT:n elokuva, jota varten on tehty trikkikuvia. Aberdeeniin tulee muutama kohtaus, joissa elokuvan nukke liikkuu. Näitä varten kävimme kuvaamassa greenscreen-kankaan edessä Vantaan Vernissassa. Samalla tehtiin myös kuvia, joissa päähenkilömme juoksee.

Liikkuvaa nukkea varten opelin jo kesällä nuken näköisen puvun, joka puetaan näyttelijän päälle. Puku ei ole mikään pukusuunnittelun riemuvoitto, ja siihen ahtautuminen on todellinen akrobaattinen taidonnäyte. Onneksi meillä on notkea näyttelijä.

Nukkea esittää Olga. Puvun pukeminen sujui vielä hyvin, onhan Olga sentään tanssija. Päähän tulevassa osassa ei ole oikeastaan ollenkaan hengitysreikiä, puvun saumoihin oli jäänyt pari nuppineulaa, ja näyttelijän ympärille puvun sisään piti tunkea lisätäytettä että nukesta saatiin tukevampi. Pukeutumisoperaatio piti suorittaa kahteen kertaan, koska välillä nuken huppumainen pää piti ratkoa etusaumasta irti ja omella kiinni takasaumaan uutta kuvakulmaa varten. Hikinen ja klaustrofobinen Olga oli tyytyväinen päästessään puvusta lopulta eroon.

Aberdeenin kuvaukset ovat nyt ohi. Seuraavaksi odottelemme, että Martti saa musiikin valmiiksi, Mikon ja Jaanan kanssa tehdään vielä pieni jälkiäänitys. Yksi kuva meiltä tosiaan puuttuu, ja sitä varten on tarkkailtava säätilannetta. Tarvitsemme ulkokuvan jossa Eirassa näyttää loppusyksyltä. Toivotaan että lumet sulavat pian, niin ankea alkukevät saa käydä syksystä. Jos sää suosii, elokuva valmistunee maaliskuussa.