Ohjaajan kommentteja kuvauspaikoista

Kotipiha Jakomäessä

Halusimme Seikkailuun klassisen lähiökerrostalon pihan, sellaisen, joka oppikirjaan piirrettäisiin. Etsimisen haastetta nostettiin kahdella lisäkriteerillä: pihan pitäisi olla neljältä puolelta suljettu ja sen yhdestä kulmasta pitäisi alkaa elokuvallisesti kiehtova polku synkkään metsään. Kuvausaikataulujen takia halusimme välttää eri paikkojen yhdistelyä. Aloitimme etsinnän googlen ilmakuvista ja lähdimme sitten kiertämään valittuja paikkoja.

Uniemme piha löytyi Jakomäen Mätästieltä, As Oy Jakolehdon talojen välistä. Enää piti järjestää kuvauslupa. Ennakkoluuloiset ennakkoluulomme taloyhtiön hallituksen lähestymisen vaikeudesta saivat täystyrmäyksen. Mätästien asukkaat ottivat meidät vastaan ystävällisesti ja vieraanvaraisesti! Suosittelemmekin taloyhtiötä kaikkiin asumis- ja elokuvaamistarkoituksiin.

Niitty Vantaalla

Idyllinen joutomaaniitty, avaran suuren maailman reuna. Voimalinjat. Sellaista etsimme. Hyvät paikat kasvoivat pusikkoa, sijaitsivat kehätien varressa tai olivat muuttumassa golfkentiksi. Sitten eräästä vanhasta kävelyretkellä ottamastani valokuvasta löysin vantaalaisen, täydellisen niityn. Kannattaa kävellä.

Alikulkutunneli Pitäjänmäessä

Olimme olleet etsimässä niittyä ja päätyneet lopulta Pajamäkeen. Odottelin bussia pysäkillä Pitäjänmäentien varressa. Aikaa oli hetki, joten ajattelin käydä vilkaisemassa viereista puistoa, jossa kuulemani mukaan piti olla Mätäjoen viehättävä pieni vesiputous. Heti kun astuin yksikaistaiseen alikulkutunneliin, tiesin, että tämä paikka kuuluu elokuvaamme.

Lähiön ostari Maunulassa

Halusimme Seikkailuun klassisen lähiöostarin. Lisävaatimuksena oli klassinen kolmikulmainen mainostaulu. Googlen katunäkymien avulla etsiminen oli historiallisen helppoa. Historiallista on myös se, että kuvauspaikkamme, Suursuon ostoskeskus puretaan lähivuosina.

Kun kävimme tutustumassa kuvauspaikkaan sateisena iltapäivänä, emme edes noteeranneet tyhjää ravintolan terassia mainoskyltin vieressä. Kuvauspäivänä se toimi, kuten ehkä elokuvan katsottuanne ymmärrätte, äänekkäänä katsomona.

Näkymä moottoritielle Hakunilan Käärmekalliolla

Susanna Helken ja Virpi Suutarin hienossa dokumenttielokuvassa Pitkin tietä pieni lapsi päähenkilö jättää hiljalleen hyvästejä lapsuudelle. Symbolisena paikkana toimii Hakunilan Käärmekallio, jonka verkkoaidan takana odottavat suuren maailman valot ja äänet. Sattumalta siskon ja veljen matka kulkee sen kautta.

Kauppakeskus Iso Omena Espoossa Tarvitsimme elokuvaan valvontakamerahuoneen. Kuvausten kannalta helpointa olisi tietysti ollut rakentaa se studioon, mutta lavastajille se olisi ollut massiivinen työ. Muualla kuvattujen videokuvien syöttäminen ja synkronointi monitoreihin olisi myös ollut oma soppansa. Päätimme siis etsiä autenttisen paikan.

Ison kauppakeskuksen valvontahuoneessa käy niin kova vipinä, että kuvausaikaa oli järjestettävissä vain silloin, kun kauppakeskus ei ole auki. Ja nykyään ne ovat auki aina! Paitsi sunnuntaiaamuna. Aikaa saimme kolme tuntia. Isolle Omenalle kiitos luottamuksesta ja avusta!

Kodittoman miehen maja Ruoholahdessa

Tämä kuvauspaikka oli mielessä jo käsikirjoitusvaiheessa. Länsiväylän oikeastikin asuttu penger jäi mieleen opiskeluaikojen harjoituselokuvasta, joka kertoi kodittoman elämästä. Uutta oli se, että pari viikkoa ennen kuvausten alkamista penkereelle alettiin oikeasti rakentaa tietä - juuri niin kuin käsikirjoitukseemme oli kirjoitettu.

Uimaranta Hietaniemessä

Hietaniemen ranta oli luonteva näyttämö elokuvamme loppukohtaukselle. Tunnettu nuorten illanviettopaikka, aivan kaupungin sykkeen vieressä, Meilahden talot vastarannalla antavat urbaanin taustan myös merelle päin kuvattuihin kuviin. Rantaviivan kuvaukselliset kaaret. Näyttävät voimajohtopylväät yhdistävät rannan elokuvan muihin kohtauksiin, joissa lapset kulkevat voimalinjojen opastamana.

Arvasimme, että luvan saaminen rantanuotiolle voisi olla vaikeaa. Niin olikin. Helsingin kaupungin virkamiehen vastaus oli kategorinen: "missään tapauksessa millekään uimarannalle koskaan ei laiteta nuotiota". Etenkään elokuvaan lupaa ei voinut antaa, koska kaupunki "ei halua antaa kuvaa, että rannalle saa laittaa luvattoman(!) nuotion".

Toinen vaihtoehto oli kuvata nuotiopaikka erikseen, toisaalla. Espoon kaupungilta saimmekin luvan laittaa nuotio haluamallemme rannalle. Virkamies pahoitteli, että he eivät voi kuitenkaan tyhjentää rantaa muusta yleisöstä kuvaustemme ajaksi. Ja niin löysimmekin hyvän rauhallisen rantakaistaleen, Karhusaaresta. Kun soitimme Espoon kaupungille uudestaan, oli edellinen virkamies jäänyt lomalle. Puhelimeen vastasi edellisen esimies: "missään tapauksessa millekään uimarannalle koskaan ei laiteta nuotiota".

Oli otettava käyttöön suunnitelma C.

Nuotiopaikka Laajasalossa

Nuotiokohtaus kuvattiin Laajasalon syrjäisellä uimarannalla, ilman lupaa. Poliiseja varten oli viivyttelysuunnitelma.