Viimeiset vuotensa hän istui Kallion kirkon portailla odottamassa Jeesusta. Vanha nainen, kansaneläkkeen mittainen, nutturan kanssa ehkä pari senttiä päälle.
Minä olin hänen ainoa pojanpoikansa, toisen polven vantaalainen ateisti. Kävin joskus tapaamassa häntä, kun olin kaupungissa, mutta isoäiti ei ollut tuntevinaan minua. Herra oli nyt hänen Jumalansa, eikä hän pitänyt muista.
Ja sitten eräänä päivänä Jeesus tuli, kolmosen ratikalla. Hän polvistui ja otti isoäitiäni kädestä.
- Saanko luvan, Herra kysyi. Isoäiti hehkui tähtien valoa.
Kun musiikki alkoi, he tanssivat Karhupuiston halki, kirjaston takapihalla astuivat taivaaseen.