Videoiden katselu

Videoiden katsominen on tärkeä oppimistapahtuma sekä videon aiheen että mediakasvatuksen näkökulmasta. Videon kuvanneille oppilaille se on arvokasta reflektiota: he näkevät, millaisen muodon heidän tuottamansa sisällöt ovat saaneet ja voivat arvioida miten he ovat onnistuneet. Muut oppilaat tekevät havaintoja videon sisällöstä ja muodosta katsojan näkökulmasta. Etenkin jos videon tavoitteena on tiedon jakaminen, on videon sisältö ensisijaisen tärkeää!

Katsomistilanteessa on tärkeää kunnioittaa kaikkia töitä ja katsoa ne kokonaan, vaikka ne eivät olisikaan opettajan tai oppilaan mielestä täysin onnistuneita.

1. Valmistelut

Videoiden katsomista varten voi varata oman oppitunnin. Sen ajaksi luokka kannattaa järjestää elokuvateatterimaisemmaksi, jotta oppilaat voivat mahdollisimman hyvin keskittyä videoiden katsomiseen. Jos videoita katsotaan yksittäin, voi katsomisen ottaa samalla tavalla osaksi oppitunteja kuin muidenkin katsottavien videoiden tai tv-ohjelmien.

Oppilaille voi heti alusta lähtien opettaa, miten johdot kytketään ja miten kuva saadaan televisioon tai valkokankaalle. Näin he voivat itse esitellä oman työnsä luokkatovereilleen - videoitahan ei tehdä opettajaa varten. Näin opettajan aika säästyy opettajan työn tekemiseen.

2. Katselutehtävät

Itse kuvattuja videoita katsellessa oppilaiden huomiosta kilpailevat monet asiat. Oman tai luokkatoverin naaman näkeminen kuvaruudulla voi olla kuohuttavaa. Videoiden huvittavat yksityiskohdat voivat viedä mukanaan ja keskittyminen häiriintyä. Oppilaiden tarkkaavaisuuden kohdistuminen on kuitenkin tärkeä tekijä oppimisen kannalta: jos videota katsoessa huomio kiinnittyy vain kaverin ilmaisulliseen suoritukseen, jää asiasisältö huomiotta.

Oppimiseen voi vaikuttaa antamalla oppilaille ennen videon katsomista katselutehtävän. Katselutehtävä on näkökulma videoon. Se määrittelee asian, johon oppilaan tulee videota katsoessa kiinnittää huomiotaan niin, että hän voi katsomisen jälkeen vastata siihen liittyvään kysymykseen. Jos videossa on havainnoitu lähiympäristön luontoa, voi katselutehtävässä pyytää oppilaita tekemään mahdollisimman paljon vastaavia havaintoja videosta. Jos videon on tarkoitus tarjota tietoa kukkakauppiaan ammatista, voi katselutehtävässä pyytää oppilasta kertomaan kukkakauppiaan työstä videon antaman tiedon perusteella. Katselutehtävät voi purkaa joko pienryhmissä tai koko luokan kesken.

3. Itsearviointi

Mediakasvatuksen näkökulmasta itsearviointi on erityisen tärkeää, joten siihen on aina annettava mahdollisuus. Videoiden teknisesti epäonnistuneita kohtia ei kannata kelata eikä sensuroida, sillä silloin oppilaat eivät saa mahdollisuutta oppia näistä virheistä. Oppilaiden tulee itse saada arvioida, mikä videoissa toimii ja mikä ei. Virheet ovat opettavaisia ja onnistumiset inspiroivat riippumatta siitä tapahtuvatko ne omissa tai toisten videoissa.

Videoiden katsomisen jälkeen kannattaakin tehdä lyhyt itsearviointitehtävä, jossa oppilaat voivat tehdä huomioita omista videoistaan: Mikä onnistui ja mikä ei? Miksi? Miten pitäisi kuvata seuraavalla kerralla? Millaista on hyvä kuvaus?

Itsearviointi voi olla tehokkaampi tapa oppia käsittelemään kameraa katsojaystävällisesti kuin opettajan etukäteisluennointi. Opettajan ei tarvitse kertoa, että kameran heiluttaminen on rasittavaa katsottavaa, jos oppilaat voivat oppia sen itse. Päämääränä ei ole kuitenkaan oppia sääntöjä, vaan monipuolisia tilannekohtaisia taitoja, joita oppilaat osaavat soveltaa erilaisissa tehtävissä.

<< Toiminnalliset tavoitteet | Tekniikka >>

Palaa alkuun