eli musiikkivideo Apulannan kappaleeseen
j u m a l a
Apulanta järjesti lokakuussa 2002 kilpailun, jossa haettiin käsikirjoittajaa ja toteuttajaa musiikkivideolle. Olimme jo pitkään pohtineet, että jonkinlainen musiikkivideon kaltainen projekti voisi olla mukava, mutta motivaatiota ja sopivaa kappaletta ei ollut kävellyt eteen. Nyt näytti tulleen ainakin jonkinlainen tilaisuus. Ajankohta osui sopivasti Aberdeen-projektin kuvaustauolle, joten laitoimme kynät heilumaan. Tai - näin se suunnilleen meni.
Ihmiskunnan ainoa toivo on ollut enemmän omalla alueellaan tunnelmilla ja tarinoilla kertomisessa kuin visuaalisesta ilotulituksessa, mikä muodostui lähtökohdaksi myös tähän projektiin. Ottaen huomioon, että kirjoitimme ensimmäiseen käsikirjoitusversioon hyvin vähän tilaa bändin pojille ja sijoitimme tarinan epäkatu-uskottavasti linja-autoon, oli käsikirjoituskilpailun voitto yllätys. Tuumasta piti kuitenkin ryhtyä toimeen, sillä aikaa valmistautua kuvauksiin annettiin vajaa kolme viikkoa (ja itse kuvaamiseen kaksi päivää). Amatöörielokuvan suossa tarponeena moinen aikataulu tuntui haasteelliselta, mutta tehokkuus on onneksi toinen ja kolmas nimemme. Kymmenien henkilöiden roolittaminen sujuikin tuotantopäällikkö-apulaisohjaaja Liisalta liukkaasti - samalla kun toisella rintamalla kosiskeltiin bussiyhtiöitä ja piirreltiin sukat sauhuten kuvakäsikirjoitusta.
Suhtauduimme skeptisen pelokkaasti kuvausaikatauluumme, mutta halusimme pitää kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta. Mitä nyt lisäilimme vähän laulua ja virittelimme draamaa. Jotta kaikki ei menisi syteen, teimme aikataulusta, näyttelijöiden logistiikasta ja kuvauksesta millintarkat suunnitelmat. Tämä osoittautuikin yllätykseksi kuvauspaikalla meitä avustaneille tutoreille. Koodeilla numeroiduille kuville ja pohjapiirroksille hymistiin. Suunnitelmat kuitenkin pitivät, ja video saatiin kuvattua. Sieltä täällä jouduttiin keskittymään olennaiseen, mutta pääosin selvisimme hengissä. Loppu on nähtävissä.
Kuvakäsikirjoituksella aloitettiin, kun lähtölaukaus oli ammuttu.
