Näin isossa projektissa, jossa kuvausryhmällä on jo kokoa ja kalustoa, on hyvä harkita kuvauslupien hankkimista. Lupia kannattaa kysellä kaikilta sellaisilta tahoilta, joilla on valtaa ja työvoimaa karkoittaa kuvausryhmä paikalta. Elokuvaa varten hankittiin lupia Helsinki-Vantaan lentokentälle (Ilmailulaitos) ja Kaivopuistoon (tonttivirasto). Sinistä vilkkuvaloa hankittaessä kävi ilmi, että sisäministeriöllä saattaisi olla sanansa sanottava hälytysvalon yksityisestä käytöstä. Kevätjuhlakohtauksen kuvaamisesta sovittiin erikseen Rekolan koulun kanssa, kaupan päälle saimme jopa luokallisen koululaisia. Poikkeuksen tässä kaikessa teki viime tingassa kuvattu lentoaseman sisäkohtaus, jonka kuvaamiseen ei pyydetty lupaa edes tuotantosihteeriltä.

“Lentokenttä osoittautuikin huomattavasti hankalammaksi työtoveriksi, kuin -- voisi olettaa. Lähetin kuvauslupahakemuksen hyvissä ajoin, ja tarkistin että se pääsi perille. Viime maanantaina minulle soitettiin: lupa hyväksyttäisiin, mutta kuvauspaikkaa pitäisi muuttaa. neuvottelin Laran ja Ismon kanssa, ja saimme sovittua uuden paikan. Kun soitin takaisin lyödäkseni sopimuksen lukkoon, minulle huomautettiin kuvauslupamaksusta. "Tiesithän? 250 mk/tunti." Meinasin nielaista luurin järkytyksestä. Kuvaukset keinuivat hetken eettisellä vaakalaudalla, kunnes Ismo pelasti tilanteen."

“Sunnuntain kuvauksia varten tarvitsemme sinisen hälytysvalon, ambulanssin valoa vastaavan. Tomppa lupasi aikoinaan hommata sellaisen, koska kaverilla oli. Eilen kävi ilmi, että kaveri oli myynyt valon pois, vieläpä hyvään hintaan. Neuvottelin Ismon kanssa kännykässä ja päätimme kysyä lamppua lainaan poliisilta. Soitin Vantaalle ja Helsinkiin, ja koska Helsinki olisi halunnut valosta 250 mk vuokraa, kiitämme Vantaan poliisilaitosta sponsoroinnista. Sitäpaitsi Vantaan poliisilaitoksen vaihteessa käytetään odotusmusiikkina jazzia! Oli vähällä, etten jäänyt kysymään levyn nimeä. Helsingissä kävi ilmi, että valon lainaamiseen tarvitsee luvan sisäministeriöstä. Enpä ole aikaisemmin soittanut sisäministeriöön, nyt olen.”

“KOSKAAN ei pidä mennä kysymään lupaa talonmieheltä, joka näyttää Riitta-Sisko Jukkala-Benischin ja Ritva Santavuoren kadonneelta isosiskolta. Etenkin jos talonmiehen mies näyttää ihan samalta.”