Lähtökohtamme on ollut, että teemme nollabudjetin elokuvia. Laitteistot saattavat maksaa, mutta draama ei synny markoista, vaan tekemisestä. Siitä lähdimme liikkeelle myös tämän elokuvan kanssa. Oli kuitenkin ennustettavissa, että joitakin kuluja tulee väistämättä, joten teimme sopimuksen kulujen jakamisesta jälkikäteen. Ketään ei kuitenkaan pakotettaisi maksumieheksi tai -naiseksi, toimimmehan täysin vapaaehtoisvoimin.

Nollabudjettiperiaate vaikutti moneen asiaan. Esimerkiksi näyttelijöille ei voitu maksaa palkkioita, eikä aina edes tarjota täysipainoisia aterioita. Pyysimmekin kuvauksissa ottamaan omia eväitä mukaan mahdollisuuksien mukaan. Näyttelijöiden joustavuus oli erittäin positiivinen yllätys. Samoin emme voineet maksaa kuvausluvista, mikä lentokenttäepisodissa tuli ajankohtaiseksi. Pienten väistämättömien kulujen, kuten karkkikaulanauhan ja taksimatkan lisäksi tuli eteen myös yllätyksiä: jäimme 12 markkaa tappiolle lainatessamme tyhjiä pulloja kaupasta ja myöhemmin palauttessamme ne. Kuitissakin lukee "jugurtti".