Elokuvanteossa käytimme linssin nokalla sekä laajakulmalisäkettä lyhentämään polttoväliä että polarisaatiosuodinta hävittämään kuvista heijastuksia ja tuomaan taivaaseen lisää sävyjä. Laajakulmalisäkkeen arvo kiinteäobjektiivisten videokameroiden kanssa oli meille jo tiedossa, sillä niiden laajakulma ei ole kovin laaja, ja varsinkin ahtaissa sisätiloissa polttovälin lyhentäminen edes kolmasosalla on riittävä, jotta koko tila saataisiin halutulla tavalla kuvaan. Ainoa ongelma Ismon varta vasten uutta Sonya hankkimassa laajakulmalisäkkeessä oli sen taipumus tummentaa kuvan reunoja aivan laajimmassa päässään.

Polarisaatiosuodin oli myös elokuvan vuoksi tehty hankinta. Kokonaistaloudellisuutta parantaakseen Lara osti suotimen oman kameransa suodinkierteille sopivaksi, ja sopivuus uuden Sonyn kanssa taattiin sovitinrenkaalla, jolla 58 millimetrin suodin saatiin sopimaan Sonyn 52 millimetrin suodinkierteeseen. Suotimella suodatettiin polaroid-lasien tapaan heijastuneet valonsäteet, jolloin esimerkiksi ikkunoista saadaan heijastukset pois. Videokameroiden ccd-kennojen dynamiikan puutteen takia suotimesta oli erityisen paljon hyötyä taivaiden tummentajana, joskin oikean suotimen asennon löytäminen oli vaikeaa.