Ohjaajan ja kuvaajan yhteistyö oli koko lailla tiivistä. "Kaikki on hyvin" rakentuu suuresti kuvien varaan, joten draamalliset näkökohdat ja visuaalisuus kulkivat jatkuvasti käsi kädessä (kuvaaja ja ohjaaja eivät!) Välillä jouduttiin tekemään kompromisseja, monestakin syystä: dv-kuvan tarkkuus rajoitti kokokuvien käyttöä, kuvaaja ei mahtunut vessaan tai laajakulmalinssiä ei ollut käsillä.