"Hengaajien kuvaaminen oli lastenleikkiä, mutta valaiseminen yhtä tuskaa. Lara suoritti kuitenkin tehtävänsä urhoollisesti yksin toisen valomiehen jouduttua perumaan tulonsa aikataulumuutoksen takia. Karkkitrio olikin sitten se koetinkivi. Ilmeisesti karkkikaulanauhan syöminen tyttöjen kauloista ei ole nuorison ykkösharrastuksia, sillä se vaati pitkähkön orientoitumisen. Otin jalkaani nuorisoohjaajan housut ja lähdin ratkaisemaan ujouden ongelmaa. (Onneksi siitä on omakohtaisia kokemuksia - kun yläasteen ilmaisutaidon tunnilla piti tuijottaa paria silmiin minuutin ajan, epäonnistuin!) Totutin näyttelijöitä toisiinsa kädestäpitämisellä ja nojailuilla. Syvälliset pohdinnat nuorien välisistä suhteista varmaankin valuivat kankkulan kaivoon, mutta saimme kuin saimmekin pojat tytön kaulan kimppuun. Tunnelma oli äärimmäisen latautunut - tuskin olisi ollut samalla lailla, jos näyttelijät olisivat olleet täysin estottomia. Olisipa vain ollut vielä enemmän aikaa, niin olisimme tehneet ihmeitä. Nyt saimme tyytyä erinomaiseen kuvaan. Luulenpa vain, että tämä jäi kyllä näyttelijöille mieleen kokemuksena. Minulle ainakin jäi."

"Loppujen lopuksi tärkeimpänä jäi mieleen illan hieno fiilis ja ne kohtaukset, joissa todella päästiin lähelle kuvattavia. Pohdin, että juuri näiden ihmisten kanssa haluan tehdä lisääkin juttuja."