Organisointi oli kutkuttavaa puuhaa ihan alusta loppuun.

“Niksu tuli perjantaina hakemaan valoja. Kello oli noin neljä iltapäivällä ja seuraavana päivänä oli tarkoitus kuvata Kaivopuiston joukkokohtaus. Tutkimme sääennustetta. "Ei tule kesää", se sanoi. Late oli vieressä irkkiyhteydessä Laraan, kuvaajaan. "Mitä jos kuvausimmekin jo tänään?" käskin kysyä. Ajatus popsahti mieleen itseasiassa jo torstaina, mutta ajattelin ettemme ikinä saisi 30 statistia liikkeelle päivän varoituksella. Nyt aikaa oli 5 tuntia. Otin puhelimen kauniiseen käteen ja aloin soitella näyttelijöille. Yksi toisensa jälkeen oli valmis lähtemään illaksi Kaivopuistoon. Noin klo 17:00 suunnitelma oli selvä. Lähdimme roudaamaan tavaroita ympäri pääkaupunkiseutua; kamera, jalustat, valot, pyykkipoikia, kaljakoreja, ja pikkuhousuja. Pidimme pikapalaverin Sanomatalon kahvilassa ja tapasimme kahdeksan jälkeen puistossa. Statistit tulivat vähän myöhässä, mutta kuitenkin kaikki löysivät paikalle. Tiedättekö mikä on ironista? Statisteja oli nyt enemmän kuin lauantaiksi oli alunperin lupautunut.”