kansielokuvatryhmapalautearkistoarkistolyhytelokuvia

Kaikki on hyvin

19. 3. 2001

IAT:n seuraava projekti sai alkunsa Ismon kapinahengestä. "Aina valitetaan, että teemme melankolisia nyyhkyleffoja. Tehkäämme siis kerrankin jotain aivan muuta." Työnimi Turnipsi on yhtäaikaa IAT:n matkalippu uusille urille ja kokoava haavi, joka kerää kaiken tähän mennessä opitun ja muokkaa niistä uutta oppia.

Projektina Työnimi Turnipsi on luultavasti IAT:n suurin. Jos suunnitelmat toteutuvat tällaisinaan, rooleja on ainakin kymmenelle näyttelijälle. Oman kinkkisyytensä tuo roolien monimuotoisuus, sillä mukana on tällä kertaa hyvin eri ikäisiä henkilöitä. Näytteijöiden etsintä lieneekin ensimmäinen sivuprojekti, jota lähdetään tässä kevään mittaan toteuttamaan.

Käsikirjoitusta on tähän mennessä tehty hyvin pitkälle ryhmätyönä Ismon vision perusteella. Päälinjat on jo päätetty, mutta käsikirjoittaminen jatkuu vielä. Kuvaukset ajoittuvat kesään, mahdollisesti heinäkuun loppuun.

Henkilökohtaisesti olen aivan fiiliksissä tästä projektista. Kivointa on tietenkin saada osallistua käsikirjoittamiseen. IAT on aika hyvä ryhmä tuoda esiin omia ajatuksia, koska mitään ei teilata suoralta kädeltä vaan vain perustellusta syystä :) Kollektiivinen ideointi toimii hyvin, kun kaikki saavat sanoa sanottavansa ja inspiroivat siinä samalla muitakin. Sisälläni asuva organisaattori riemuitsee, kun se jo nyt suunnittelee kesän kuvausaikatauluja.

10. 4. 2001

Työnimi Turnipsin käsikirjoitus alkaa muotoutua. Olemme istuneet monta iltaa ja takoneet sitä malliinsa. Erilaiset visiot jakavat mielipiteitä, mutta pahimmat railot on nyt saatu tilkittyä. Olemme laskeneet, että Turnipsin tuotantoon tulee osallistumaan karkeasti arvioiden noin 50 henkilöä, joista noin 40 on näyttelijöitä ja statisteja. Tähtäämme korkeintaan kymmeneen kuvauspäivään.

Projektin tienoilta on tiedossa monenlaista hommaa. Ismo ja Lara alkavat piakkoin työstää kuvakäsikirjoituksen alkiota, ja näyttelijöitäkin pitää ruveta kohta etsimään. Suunnitelmissa on ottaa yhteyttä harrastelijateattereihin, mutta osa näyttelijöistä löytynee tuttuun tapaan lähipiiristä.

Koska IAT:n luomisinto ei pysy aisoissa kesään asti, toteutamme tässä odotellessa toisen, pienemmän projektin. Työnimi Kevätretki on sekä kuvaus- että ohjausharjoitus: näyttelijöinä on ensimmäistä kertaa aikuisia ja lapsia. Kuvaukset pidetään pääsiäissunnuntaina.

15. 4. 2001

Pääsiäistä on vietetty osin projektin suunnittelun merkeissä. Taoimme käsikirjoituksesta kuvakäsikirjoituksen esiasteen, jonka perusteella voisi ehkä luulla, että kyseessä on huomattavasti 10 minuuttia pidempi elokuva. Pettämätön kunnianhimomme vie meitä kuitenkin kohti tiivistä kuvakerrontaa. Kuvalistan perusteella voitiin myös luonnostella kuvausaikataulua. Reippaalla tahdilla saamme kaikki kuvaukset tehtyä kolmessa viikonlopussa. Suurin vaaratekijä tuntuu tällä hetkellä olevan sää. Jos ulkokuvauksiin varattuna viikonloppuna sataa, emme voi muuta kuin siirtää kuvauksia, ja projekti pitkittyy. Näin kävi myös viime entryssä mainostetulle työnimi Kevätretkelle: ei voitu lähteä kuvaamaan retkeä räntäsateeseen.

Tällä hetkellä kuvakset näyttävät suunnattoman raskailta, mutta hyvällä valmistelulla ne kyllä saadaan sujumaan suht kivuttomasti. Ensimmäisen kuvaksiin käytettiin kaksi viikonloppua, jotka aikataulutettiin suhteellisen väljästi. Niiden kokemusten perusteella uskoisin että pystyn suunnittelemaan kuvauspäivät niin, ettei kukaan tuuperru työtahdin takia. Tärkeintä on tietää, mitä ollaan kuvaamassa ja millaiset ovat puitteet. Jokaisen kuvajakson valmistelulle ja otolle varataan aikataulusta tietty tuntimäärä, ja eri kuvauspaikkojen välille jätetään pientä taukoa. Syödäkin pitää.

Kunhan saamme loput näyttelijät ja kuvauspaikat varmistettua, sanoisin että alamme olla jo plussan puolella. Vaikka nauhalla ei ole vielä sekuntiakaan, tuntuu siltä että paljon on jo valmiina. Elokuvan tekeminen onkin oikeastaan välillä silkkaa paperityötä: aikataulujen suunnittelua ja listojen kirjoittamista. Voi ehkä vaikuttaa siltä, että tästä rustaamisesta on vielä jännitys kaukana, mutta todellisuudessa siitä se koko hauskuus alkaa.

11. 5. 2001

Pienen taidepaussin jälkeen projekti on taas täydessä käynnissä. Lara ja Timpu ovat saaneet valmiiksi kuvakäsikirjoituksen, mikä merkitsee suurta loikkausta taiteellisella rintamalla. Organisointi on edennyt niinkin pitkälle, että päivittäiset kuvausaikataulut ovat puhtaaksi kirjoittamista vaille valmiina. Kuvauspäivistä tulee näillä näkymin varsin vaihtelevan mittaisia. Toiset venyvät pitkälle iltaan, toiset jäävät lyhyemmiksi. Vaihtelu virkistää.

Aivan ongelmitta ei voi selvitä. Näyttelijävalinnoissa kolme kriittistä on vielä auki. Yritämme olla vaipumatta syvään paniikkiin. Lähetin eilen sähköpostia harratelijateattereihin aiheesta, ja odotan saavani vastauksia ensi viikolla. Timpu on keksinyt teknisen ratkaisun, jonka toteuttaminen tulee maksamaan hieman rahaa ja vaivaa. Odotan jännityksellä, kuinka selviämme siitä. Lentokentälle tarvitsemme vielä kuvausluvan.

Lukuunottamatta paria kinkkistä kohtaa projekti on kuitenkin ihailtavan hyvin mallillaan. Kaikki kuvauspaikat on jo valittu, ja helatorstaina lähdemme kiertämään niitä porukalla. Koko tuotantotiimille ja näyttelijöille pidetään yhteinen infotilaisuus toukokuun lopulla.

13. 5. 2001

Internetissä toimiva keskustelufoorumi on erinomainen organisointiväline. IAT:lla on oma nettifoorumi, jonka Ismo on meille viritellyt. Se on jaettu aiheittan palstoihin: yleiset ajatuksenaiheet, käsikirjoitukset, projektit jne. Turnipsille perustimme äskettäin oman palstan. Listaamme sinne kaiken projektiin liittyvän siisteiksi viestiketjuiksi. Esimerkiksi roolijako on foorumissa siten, että jokainen rooli on viesti ja sen näyttelijä tämän viestin vastausviesti. Näin nähdään yhdellä silmäyksellä, mitkä roolit on täytetty ja mitkä vielä auki. Tietoja voidaan päivittää milloin vaan.

Foorumin toiminta on tietenkin suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon sitä luetaan ja sinne kirjoitetaan. Olen juuri viettänyt pari iloista tuntia kirjoittaen puhtaaksi kuvausaikatauluja, kalustoa ja tarpeistolistaa. Sormet kramppaavat.

24. 5. 2001

Kävimme tänään kuvauspaikkakierroksella. Aamupäivällä tarkastimme kolme huoneistoa, iltapäivä kului ajellessa ympäri Vantaan saloja. Päätimme kierroksen Kiloon. Kaikki huoneistot ovat erinomaisen sopivia, joten niistä ei tarvitse enää huolehtia. Maastossa kuvauspaikkojen etsiminen oli vaikeampaa kuin luulin, mutta sujui sekin.

Soitin alkuviikosta lentokentälle kysyäkseni kuvausluvasta. Viime vuonna kuvauslupien hankinta oli kauhea rumba, niistä vastaavia ihmisiä oli tuhottoman vaikea löytää ja saada puhelimen päähän. Odotin samanlaista kalabaliikkia, mutta toisin kävi. Faksasivat oitis simppelin lomakkeen. Täytimme sen Laran kanssa, kirjoitin puhtaaksi ja lähetin emailina takaisin. Huomenna yritän muistaa soittaa sen perään ja varmistaa että se on käsittelyssä.

Viikon vaihteessa koettiin kauhunhetkiä: edellisessä entryssä hehkuttamani IAT-forum pamahti. Ehdimme jo heittää kaiken toivon, kunnes pelastus saapui. Ja onneksi saapui, sillä muussa tapauksessa paljon vanhoja viestejä, tärkeää infoa, luomistyön tulosta ja työtunteja olisi kadonnut Kankkulan virtuaalikaivoon.

9. 6. 2001

Työnimi Turnipsin kuvaukset käynnistyivät eilen ulkokuvauksilla. Kuvasimme sivuillakin mainostettua Kaivopuistokohtausta koko eilisen illan, koska täksi illaksi luvattiin sadetta. Yllättäen oli huomattavasti helpompaa saada paikalle joukko statisteja muutaman tunnin varoitusajalla kuin houkutella ihmisiä järjestelmällisesti ja sopia viikkoja etukäteen. Statisteja jokatapauksessa löytyi kiitettävä määrä, suurkiitos vielä kaikille osallistuneille! Kuvaukset sujuivat alkuun päästyään mukavasti, mitä nyt sähköt välillä katkeilivat. Ylpeydenaiheemme nostolava toimi hienosti! Pelkäsin koko ajan, että kuolemme kaikki kun se valtava härveli kaatuu päälle. Eipä kaatunut. Rankkasade alkoi kreivin aikaan: lähes minuutilleen kuvausten päätyttyä.

Kuvasimme tänään aamulla pienen kohtauksen täällä meillä. Täksi päiväksi suunnitellut päivällä tapahtuvat puistokuvat on jätettävä myöhemmäksi. Silmäteräni kuvausaikataulu ei siis tähän mennessä ole pitänyt lainkaan paikkaansa sään takia.Onneksi huominen näyttää sääkartalla lupaavammalta. Huomenna kuvaamme Helsinki-Vantaan lentokentällä ja maastossa. Lentokenttä osoittautuikin huomattavasti hankalammaksi työtoveriksi, kuin viime entryn perusteella voisi olettaa. Lähetin kuvauslupahakemuksen hyvissä ajoin, ja tarkistin että se pääsi perille. Viime maanantaina minulle soitettiin: lupa hyväksyttäisiin, mutta kuvauspaikkaa pitäisi muuttaa. neuvottelin Laran ja Ismon kanssa, ja saimme sovittua uuden paikan. Kun soitin takaisin lyödäkseni sopimuksen lukkoon, minulle huomautettiin kuvauslupamaksusta. "Tiesithän? 250 mk/tunti." Meinasin nielaista luurin järkytyksestä. Kuvaukset keinuivat hetken eettisellä vaakalaudalla, kunnes Ismo pelasti tilanteen.

Nyt, kun kuvaukset on saatu alkuun, on hieman ristiriitainen olo. Kaikki suunnitteleminen vaikuttaa välistä tosi turhalta sikäli että ulkokuvien suhteen olemme täysin sään armoilla. Toisaalta suunnitelmiin sisältyy niin paljon sellaista, mitä on aivan pakko tietää ja päättää etukäteen: tekniikka, näyttelijät, kuvauspaikat jne. Välillä on taas pakko toimia sen varassa, mikä tuntuu parhaalta. Ilman eilistä nopeaa organisointia Kaivarikuvat olisivat jääneet ottamatta.

13. 6. 2001

Sunnuntaina aloitimme kuvaukset aamuyhdeksältä Helsinki-Vantaalla. Lentokentän puolesta ei ilmaantunut ongelmia ja kuvaukset sujuivat mutkattomasti. Näyttelijämme on luonnonlahjakkuus. Yleiskuvan ottamista piti kuitenkin lykätä muutamalla hetkellä, koska lentoaseman takaa alkoi nousta sakeaa mustaa savua kesken kaiken. Ilmeisesti ei ollut kyse suuresta katastrofista, koska lentoliikenne näytti jatkuvan normaalisti. Emme lopulta päässeet perille savun lähteestä. Minut laitettiin ajamaan autoa. En romuttanut.

Sää suosi ulkokuvauksia. Synkistä pilvistä huolimatta vältimme suurimmat sadekuurot. Kuvasimme päivällä Sotungissa ja Havukoskella ja illemmalla Sörnäisissä ja Kruununhaassa. Krunikassa kävimme ottamassa pari kuvaa eräällä sisäpihalla Mariankadulla. Sisäpiha on tosi ihana, se on siisti ja tuo Helsingin mieleen. Ajattelimme olla kilttejä ja käydä ilmoittamassa talonmiehelle, että kuvaamme hetken heidän kaunista pihaansa. Soitimme ovikelloa, puhelimme mukavia ja hymyilimme, mutta saimmme vastaamme vain vihamielistä mulkoilua ja ilmoituksen, ettei lupaa heru. Isännöitsijältä olisi kuulema hankkia lupa etukäteen. Isännöitsijät ilmeisesti lakkaavat olemasta olemassa viikonloppuisin, koska tälle nimenomaiselle ei ainakaan voinut soittaa, ei saanut edes numeroa. Jollakin ihmeen konstilla saimme kuitenkin tahtomme läpi, eikä meitä ajettu pois. Eipä tullut aikaisemmin mieleen, että tuohonkin paikkaan olisi voinut hankkia luvan etukäteen ja olisimme säästyneet kädenvännöltä. Ehkä tässä kuitenkin tehtiin kärpäsestä härkästä.

Illan viimeistä kuvaa otettiin auringonlaskun aikaan. Palelimme tienvarressa ja odotimme, että taivas olisi ohjaajan mielestä tarpeeksi punainen. Punertuihan se siitä viimein. Tästä viikonlopusta opittiin taas paljon, tärkeimpänä ehkä se, että ensi kerralla otetaan enemmän eväitä mukaan. Pysyy sokerit koholla.

21. 6. 2001

Kuvausviikonloppu 16.-17. 6.sujuin mutkattomasti. Tällä kertaa emme saaneet tylyjä talonmiehiä niskaamme. Perjantai-iltana totesimme, että lauantai-aamun bussikuvauksia varten meillä oli auttamattoman vähän statisteja. Viimeiset statistit puhuttiin mukaan yhdeltä yöllä. Suurkiitos kaikille, jotka suostuivat tulemaan lauantaina aamuyhdeksältä Kiloon täyttämään bussia! Ulkokuvaukset onnistuivat hyvin, kiitos loistavan sään.

Sunnuntaina kuvattiin sisäkuvaa Haagassa. Asunnon omistajille kiitoksia yhteistyökyvystä. On aina niin uskomattoman hienoa, kun meidät päästetään kuvaamaan jonnekin. Kuvausryhmä sotkee koko paikan niin totaalisesti muutaman tunnin ajaksi, että asukkailta vaaditaan tosiaan hermoja ja positiivista asennetta. Lavastamme ja siirtelemme huonekaluja minne sattuu. Kuvaukset vievät kaiken tilan ja usein vaadimme jopa hiljaisuutta. Siivoamme toki jälkemme, mutta kuvausten aikana kuvattava tila on usein oikea hävityksen kauhistus. Kiitos vielä tuhannesti kaikille, jotka ovat joskus päästäneet tai tulevat joskus päästämään meidät kuvaamaan kotonaan, olette korvaamattomia.

Sisäpiirin uutisia: Juuri tulleen tiedon mukaan IAT:n säveltäjä Martti Anttila on päässyt opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan! Onneksi olkoon!

30. 6. 2001

Päivän kuvaukset sujuivat erinomaisesti tehokkaan valmistelun ansiosta. Aloitimme lavastamisen kuvauspaikalla, Laran kotona Latokaskessa, jo perjantai-iltana. Muuttokohtausta varten oli saatu pahvilaatikkolahjoituksia useammalta taholta, joten niitä oli vaikka muille jakaa. Käänsimme puoli asuntoa ylösalaisin ja grillasimme illallista siinä sivussa. Nukkumaan päästiin vasta yömyöhällä.

Näyttelijät saapuivat paikalle aamulla ja kuvaukset saatiin käyntiin aikataulun mukaisesti. Ismon uusi kamera oli käytössä ensimmäistä kertaa, laajakulman puutetta kirottiin. Kuvattavana oli kuusi kuvaa ja laskimme, että meillä oli aikaa suunnilleen tunti kuvaa kohti. Aamupäivällä olimme niin tehokkaita, että pääsimme jopa aikataulusta edelle. Samalla kun pojat kuvasivat, kävin Niksun kanssa kaupassa ostamassa ruokaa ja väänsin pastakastikkeen kuvausryhmälle. Iltapäivällä meillä oli enää kaksi kuvaa jäljellä, mutta viimeisen kuvan kohdalla törmättiin yllättäen valaistusongelmiin. Kuvan valmistelu venähti, mutta pysyimme silti kohtalaisen hyvin aikataulussa.

Neljän aikoihin olimme valmiita ja saatoimme lähettää näyttelijät kotiin, mutta edessä oli vielä siivoaminen. Sotkujen raivaaminen kävi hiukan nopeammin kuin pelkäsin. Alakerta saatiin entiseen malliin, mutta yläkertaan jäi vielä Laralle jäejesteltävää. Ehdimme katsoa hieman kuvattuja materiaalejakin. Näin etukäteen jo hieman hirvittää huominen päivä: Meillä on enemmän kuvia kuvattavana kuin tänään, mutta yhtä vähän aikaa, ja jossakin välissä pitäisi syödäkin. Työtahdista tullee ankara.

PS. Kuvaamme Kaivari-kohtauksen puuttuvia päiväkuvia ja iltakuvan uusiksi 7.7. Edellisiin stateistihin on otettu jo yhteyttä, mutta jos kiinnostaa, mukaan toki pääsee. Ota yhteyttä mahdollisimman pian! Männäviikolla muuten kuvattiin uusiksi yksi yksittäinen kuva, johon ei oltu ihan tyytyväisiä 17. päivän kuvausten jälkeen. Tällaisia perfektionisteja meistä on tullut!

1. 7. 2001

Päivä oli tiivis, muttei liian ankara. Valmistuimme jopa tunnin etuajassa, ehkä siksi että monet kuvista olivat kohtuullisen simppeleitä valmistella ja ottaa. Erästä ajoa toki kerrattiin ja kerrattiin, kunnes valoihin ja tarkkuuteen oltiin vihdoin tyytyväisiä, mutta hyvä niin, jos lopputulos miellyttää. Viimeiseen kuvaan saatiin satumaisen sininen valaistus.

Näyttelijät hoitivat osansa hyvin, mikä johtuu tietysti siitä, että meillä on niin erinomaisia näyttelijöitä. Laitoin lounaaksi uunilohkoperunoita ja salaattia, naispääosan suosiollisella avustuksella. Pojat kehuivat kuvauspaikan lattiaa, oli niin hyvä tehdä ajoja. Naispääosa otti kuvauspaikan omistajana kiitokset vastaan. Ainut ongelmakohta paikassa oli pientäkin pienempi WC, jonne kuvaajan mukaan mahtui yhtäaikaa vain joko kamera ja näyttelijä tai kamera ja kuvaaja. Ongelma ratkottiin akrobatian ja ahtautumisen keinoin.

Sain risuja, koska myöhästyin kuvauksista puoli tuntia (univelan takia), mutta toisaalta ruusuja, koska olin valinnut niin loistavan näyttelijän. Pojat löysivät kuvauspaikalta monta lelua ja peliä, mutta olimme liian poikki jäädäksemme niillä leikkimään. Päivän päätyttyä olo on kuin matkalta palatessa: väsynyt mutta onnellinen. Illaksi minulle jää vielä puuhattavaa: pitää soitella muutamalle näyttelijälle ensi viikon kuvauksista ja tietysti päivittää tämä tuotantopäiväkirja. Tiistaina kuvaamme pari sisäkuvaa Espoon keskuksessa, ja sitten onkin edessä viimeinen täysi viikonloppu.

6. 7. 2001

Espoon keskuksen kuvaukset tiistaina sujuivat hyvin. Kaikki näyttelijät pääsivät paikalle, eikä kukaan tullut häätämään meitä pois. Toimin äänimiehen korvikkeena ensimmäistä kertaa. Puomin liikuttelu oli sen verran vaikeaa, että osaan nyt arvostaa äänittäjiä aivan toisella tavalla.

Sunnuntain kuvauksia varten tarvitsemme sinisen hälytysvalon, ambulanssin valoa vastaavan. Tomppa lupasi aikoinaan hommata sellaisen, koska kaverilla oli. Eilen kävi ilmi, että kaveri oli myynyt valon pois, vieläpä hyvään hintaan. Neuvottelin Ismon kanssa kännykässä ja päätimme kysyä lamppua lainaan poliisilta. Soitin Vantaalle ja Helsinkiin, ja koska Helsinki olisi halunnut valosta 250 mk vuokraa, kiitämme Vantaan poliisilaitosta sponsoroinnista. Sitäpaitsi Vantaan poliisilaitoksen vaihteessa käytetään odotusmusiikkina jazzia! Oli vähällä, etten jäänyt kysymään levyn nimeä. Helsingissä kävi ilmi, että valon lainaamiseen tarvitsee luvan sisäministeriöstä. Enpä ole aikaisemmin soittanut sisäministeriöön, nyt olen.

Sain tänään tietää, että olen päässyt sisään Teknilliseen korkeakoluun. :)

8. 7. 2001

Lauantain ulkokuvaukset sujuivat loistavasti ihanan sään ansiosta. Keskipäivän picnic-kuvissa statistien ei tällä kertaa tarvinnut palella hetkeäkään. Rakensimme Kaivariin kallioiden kupeeseen mielettömän koreografian, joka saatiin menemään niin nappiin, että ihan ihmettelen tätä kyvykkyyden volyymia. Fortuna suosi meitä myös toisessa suhteessa: vanha mekkoni, jota pari viikkoa sitten käytimme kuvauksissa, sopi naispääosan ylle kuin valettu, vaikka sitä silloin aikaisemmin ei tajuttu sovittaa lainkaan! Sama vaatekappale ei mene esimerkiksi minun ylleni yrittämälläkään. Niin ne mitat kasvavat vuosien varrella, huokaus. Lauantain päiväkuvat saatiin valmiiksi jo kahden aikaan, ja pidimme päivällä vähän lomaa.

Illalla oli Kaivarin yökuvan uusintakuvaus. Kaivopuiston roolia näytteli tällä kertaa Tapiola, lähinnä siksi, että meillä ei olisi Kaivarissa ollut käytössä sähköä eikä nostolavaa. TV-ruudulla trikki menee ihan täydestä.

Tänään kuvasimme viimeiset kuvat Ismon kotona Rekolassa. Isovanhempien rooleihin löydettiin viimein näyttelijät erään toisen näyttelijän kautta. Yhteistyö sujui alun kohmeuden helpottamisen jälkeen oikein mukavasti. Viimeistä ja tärkeintä kuvaa hiottiin aika kauan, lähinnä kaiketi valaistuksen takia. Hälytysvalo, josta puhuin edellisessä entryssä, osoittautui aika pienitehoiseksi tuikuksi. Meidän piti vähän tehostaa sitä omin voimin.

Kuvausten päätyttyä katselimme läpi kuvattuja materiaaleja. Siellä on niin monta hyvää kohtaa! Nyt kun mitään ei ole enää tehtävissä ja kaikki on saatu mitä haluttiin, voidaan vaan olla kauniita ja ylpeitä siitä, miten mielettömiä kuvia on saatu aikaan näillä resursseilla. Tästä tulee semmoinen elokuva että oksat pois. Odottakaa vaan.

26. 7. 2001

Tuotantopäiväkirja on pitänyt pientä lomaa poikien ahertaessa editoinnin ja musiikin parissa. Jotta jotain tästäkin prosessista tulisi dokumnetoitua, kävin häiritsemässä IAT:n muusikoita Martti Anttilaa ja Markus Bergmania Tapiolan kenttästudiossa.

Musiikin tekeminen ei ole helppoa. Tarvitaan tila, jonne voidaan sulkeutua pakoon ulkomaailmaa useaksi viikoksi, pitkää pinnaa ja täysin epäinhimillinen ruokavalio. Musikaalisista kyvyistäkin on etua. Näistä Martilla ja Markuksella on kaikki muu hyvin hanskassa, paitsi tila. Martin kämppä, joka julistettiin jo toukokuussa häiriövapaaksi vyöhykkeeksi näiden viikkojen ajaksi, on tällähetkellä varsinainen hävityksen kauhistus. Voimapaperinriekaleita ja maalipurkkeja lojuu siellä täällä ja kylpyhuone on täynnä remonttikamaa. Kaiken keskellä syntyy silti musiikkia. "Vähän vaan häiritsee, jos tulee poran ja kompressorin ääniä taustalle kun äänitetään audioita." Onneksi illat saadaan olla rauhassa.

Musiikkia suunniteltiin pari viikkoa ennen itse säveltämiseen ryhtymistä muutamassa pikaruokapalaverissa. Ensimmäisen työviikon oli tarkoitus alkaa 15. 7. mutta aloitus jäi remontin takia hieman kankeaksi. Tähän mennessä on kuitenkin tehty paljon valmistelevaa työtä: käytettävät elementit ja teemat ovat nyt tiedossa. Ismo on käynyt näyttämässä pojille elokuvan raakaleikkausta, joka on pituudeltaan 17,5 minuuttia. Ohjaajan näkemysten perusteella soundimaailmaan haetaan "arkisia" ja "veijarimaisia" elementtejä. Näiden määrittelyjen pohjalta on päätetty käyttää paljon akustista kitaraa ja huuliharppua, mutta hieman on sorruttu myös jousiin. Valmista materiaalia on haastatteluhetkellä koossa 2,5 minuuttia.

Miltä elokuvan raakaversio sitten näyttää? "Se on ihan mahtava," toteaa Markus. "Toimii tosi hyvin," Martti lisää. "Hyviä ilmeitä." Pojat kehuvat näyttelijöitä ja ohjausta. Amatöörinäyttelijöiden suorituksissa on hohtoa. Markuksen silmäterä elokuvassa on teinitytön ja -pojan kohtaaminen. Martti pitää eniten virkamiehistä. "Niissä on sellaista tahallista komiikkaa." Kokonaisuus saa kehuja. Voiko kehuttuja kuvia sitten siirtää musiikiksi? Miten kuvat vaikuttavat musiikkiin? "Lähinnä ei siirretä kuvaa, vaan siirretään tarinan kaari... ja kyllähän se siirtyykin erilaisin vippaskonstein," Martti selittää. Elokuvassa on niin paljon sisältöä, että sen ja musiikin välille syntyy vaikea yhtälö: musiikin pitäisi olla yhtenäinen kokonaisuus, mutta samalla sen pitäisi kehittyä ja kuulostaa mielenkiintoiselta 17 minuutin ajan. Onko 17 minuuttia pitkä aika? "On! Selkä vääränä tahkottiin ja 2,5 minuuttia oli tulos! Ja vieläkin väännetään kättä siitä ett onko se yksi jousi nyt G vai C, ja mistä oktaavista." Mutta pikkuhiljaa...

Musiikin tekemiseen käytetään Martin Yamaha Clavinova CV 103 sähköpianoa, josta saadaan kaikki tarvittavat soundit. Raidat nauhoitetaan tietokoneelle, jolla niitä voidaan midiavusteisesti editoida, monistaa ja säätää. Audiot äänitetään AKG C1000S mikillä, joka ei luutavasti ole paras mahdollinen, mutta toimii. Nuottitelineestä saa jesseteipillä tehtyä oivan mikkitelineen. Lisäksi elokuvamusiikin tekemiseen tarvitaan stereot joista audiot tulevat ulos, vähän piuhaa ja paljon hurttia huumoria.

Tulevaisuus näyttää lupaavalta. "Huomenna me ajateltiin tilata pizza," toteaa Markus. Torstaipäivä on varattu kokonaan musisoinnille, jopa remonttimiehet on käsketty pois. Martti lähtee perjantaina kuoron kanssa keikalle, ja Markus jää vääntämään musiikkeja yksin pariksi päiväksi. Markuksella on paljon visioita, jotka survotaan nauhalle viikonlopun aikana. Seuraavat kaksi viikkoa Martti säätää ja hioo syntynyttä materiaalia. Ismo on määrännyt pyhäksi deadlineksi 13. 8.

Näin maallikon näkökulmasta voin sanoa, että jos loput materiaalista tulee olemaan samaa tasoa kuin kuulemani 2,5 minuuttia, on kyllä ihme jos yleisö ei kyynelehdi liikutuksesta. Pienessä remontin riivaamassa kämpässä syntyy jälleen ihmeitä.

15. 8. 2001

Työnimi Turnipsi on nyt viimeistä silausta vaille valmis. Musiikki saatiin työpajasta sunnuntaina ja sitä sorvataan parhaillaan yhteen kuvan kanssa. Remontti riivasi muusikoitamme aivan viimeisiin hetkiin saakka, eilen meinattiin jopa myydä asunto alta. Taivasalle ei kuitenkaan onneksi jääty. " Ei kauheesti tee kipeetä kun kuuntelee", sanoo Markus syntyneestä jäljestä. Ensi-iltaa vietetään torstaina.

Tuotantoryhmä vietti lauantain katsoen tuntikaupalla dokumenttimateriaalia elokuvan koko tuotantokaaresta. Kaappasimme videolta valtavan määrän kuvia tuotatodokumenttia varten, joka on tarkoitus tehdä nettiin ensi viikoloppuun mennessä. Dokumentissa seurataan elokuvanteon etenemisestä aina ideoinnista jälkituotantoon saakka monenmoisen multimedian avustuksella. Saattepa sitten nähdä, mitä kuvauksissa todella tapahtui, tämä minun versioni on tietysti kaunisteltu.









Tuotantosihteeri









Tuotantosihteerimme Liisa Lehmusto piti päiväkirjaa Kaikki on hyvin -elokuvan valmistumisesta kesällä 2001.

LUE LISÄÄ
Tietoa elokuvasta >>
Elokuvan tekemisestä >>




(C) Ismo Kiesiläinen, Ihmiskunnan ainoa toivo 2002