Miten muotoilen tehtävät?

Mediakasvatuksessa videokamera on usein nähty draaman ja tarinankerronnan välineenä. Se kannattaa unohtaa! Videokameralla voi tehdä mitä vain: tutkia, tarkkailla, tallentaa, toistaa, kirjoittaa, sanoa ja koostaa. Videot voivat olla hyvin lyhyitä, minuutista muutamaan minuuttiin, eikä niitä tarvitse erikseen leikata. Pelkkä kamera riittää!

Kuvaustehtäviä ei pidä ajatella yksittäisinä ja irrallisina projekteina, vaan ne voi liittää osaksi muuta opiskelua. Ennen kuvaamista videon aihetta voidaan lähestyä esimerkiksi keskustelemalla, kirjoittamalla, piirtämällä tai muilla tehtävillä. Tämä on samalla osa luontevaa käsikirjoitusprosessia.

Hyvä tehtävänanto määrittelee työskentelylle selkeän tavoitteen. Sen voi muotoilla seuraavan mallin avulla:

Aihe

Aihe määrittelee mitä tehtävässä käsitellään. Se on tehtävässä se osa, johon oppilas kohdistaa huomionsa ja johon liittyvän tehtävän hän pyrkii suorittamaan. Tehtävän onnistumisen kannalta aihe on tärkeä: epäselvää aihetta seuraa usein epäselvä video.

Aihe voi olla esimerkiksi "lähiympäristön eläimet" tai "kukkakauppiaan ammatti".

Muoto

Tehtävän muoto määrittelee sen miten aihetta käsitellään. Elokuvakasvatuksessa muoto on yleensä ollut draama, mutta videokameralla voi tehdä paljon muutakin. Erilaisia muotoja voi poimia vaikka television ohjelmatyypeistä: esimerkiksi haastattelut, uutiset, dokumentit ja draamat ovat hyvä malleja. Esimerkkejä voi hakea myös aivan muista konteksteista: millainen olisi videokameralla ”kirjoitettu” runo tai essee? Entä päiväkirja?

Tavoite

Tavoite määrittelee, miksi tehtävä tehdään. Miten se palvelee oppimista? Mikä on sen päämäärä? Kun tavoite on määritelty, on tehtävänanto helppo muotoilla ja tehtävän onnistumista mahdollista arvioida. Erilaisia tavoitteita voi olla äärettömästi, muttä tässä oppaassa ne on jaettu kolmeen toiminnalliseen tavoitteeseen: tiedon jakaminen, havainnointi ja käsittely sekä itseilmaisu.

<< Opettajan rooli | Toiminnalliset tavoitteet >>

Palaa alkuun