Uuden elokuvan julkaisun kunniaksi ja juhliakseni jo kuusivuotista uraani lyhytelokuvasäveltäjänä ajattelin kirjoittaa pienen tekstin ja kertoa kaikille Emmasta musiikin näkökulmasta. Teksti sisältää joitain spoilereita, eli kannattaa katsoa leffa ensin.
Alkuvaiheet - Ismo tuo käsiksen
Pidimme käsikirjoituksen kanssa ensimmäisiä musiikkipalavereja joskus keväällä, taisi olla huhtikuussa, ja hahmottelimme musiikin yleistä ilmettä elokuvassa. Usein ollemme myös käyttäneet jonkinmoisia referenssiäänitteitä tunnelmaa ilmentämään; tällä kertaa kyseessä oli elokuvan Sweet Hereafter soundtrack. Emmaa varten Ismon tärkeimpiä ohjeita oli että musiikki olisi jollain tavalla paikallaan pysyvää ja että se ilmentäisi yhtä tiettyä tunnetilaa ja tunnelmaa. Näinollen myös musiikin yhtenäisyys oli paljon puhuttu asia... Hahmottelin jo silloin muutamia ideoita, joista tosin harva päätyi mukaan elokuvaan.
Musiikin työstäminen
Kun kuvaukset olivat pyörähtäneet käyntiin aloitin säveltämisen toden teolla. Kokoonpanoksi oli hahmottunut ensemble: klarinetti, käyrätorvi, tuuba ja akustinen kitara. Kokoonpanon valintaan vaikutti selvästi se, että lähipiiristä löytyi kyseisten soitinten soittajia ja vieläpä erittäin hyviä sellaisia. Päätin ottaa haasteen vastaan ja yrittää kirjoittaa musiikkia soittimille joista vain yhdelle (kitara) olen aikaisemmin jotain kirjoittanut. Käyrätorvea ja tuubaa en tuntenut soittimina oikeastaan ollenkaan, niinpä kävin kirjoitusprosessin alkuvaiheessa tapaamassa kyseisten soittimien soittajia. Keskustelimme soitinten äänialoista, soittotekniikoista ja erilaisista efektiäänistä, joita soittimilla saa aikaan. Soitinten aitoa ääntä kuultuani (hyvätkin midisaundit ovat kyllä aika heikko korvike) aloitin varsinaisen kirjoitusprosessin.
Lähdin liikkeelle avonaisesta intervallista; kvintti- tai oktaavihyppy ylöspäin. Yhdessä aikaisemmassa luonnoksessa olin kirjoittanut akustisen kitaran joka soitti säestyksenä staattista d-a -kvinttiä, mutta nyt lähdin rakentamaan siitä melodiaa. Kvintin ja oktaavin valitsin sen takia että ne ovat jollain luonteeltaan "tyhjiä" intervalleja. Ne eivät ihmeemmin määrittele harmoniaa, ja mielestäni se sopi ajatuksena erittäin hyvin Emman rakennusainekseksi. Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa että oikeastaan lähes kaikki Emman melodinen aines alkaa näistä intervalleista, ja monet musiikkipätkät jäävät maistelemaan niitä pitkäksikin aikaa. Tein myös tietoisen päätöksen kirjoittaa koko soundtrackin samaan sävellajiin, korostaakseni pysähtynyttä tunnelmaa.
Ensimmäinen musiikkipätkä, otsikoltaan "Emma", oli myös ensimmäinen jonka kirjoitin. Akustinen kitara luo elokuvan pysähtyneen tunnelman heti ensimmäisillä nuoteilla (se oktaavihyppy), ja puhaltimet määrittelevät harmonian. Tästä kitaran melodia alkaa kehittyä kuljettaa tarinaa eteenpäin. Pienten välikkeiden kautta päädytään jaksoon jossa klarinetti ja käyrätorvi soittavat alun melodiaa kitaran ja tuuban säestäessä. Aivan "Emman" lopussa kuultava melodia- ja sointumateriaali linkittää kappaleen Vesan teemaan.
Seuraava pätkä jota hahmottelin oli "Keinu", joka myös alkaa kitaran oktaavihypyllä, mutta kitara ei lopulta lähdekään viemään melodiaa eteenpäin, vaan tällä kertaa luo paljon staattisemman tunnelman. Rauhallinen tunnelma alkaa pikkuhiljaa rönsyillä (aluksi kitaran nopeat pyrähdykset, sitten harmonia) ja päättyy puhaltimien hieman kummallisiin sointuihin. Tein tätä pätkää tietäen että aivan sen loppua ei tulla kuulemaan elokuvassa, mutta tarkoitus oli kuljettaa musiikkia rauhallisen tunnelman sisällä hieman outoon suuntaan. Onnettomuutta ennakoitiin siis musiikilla, mutta melko hienovaraisesti. Tämä oli "Emman" ohella toinen pätkä, joka hahmottui melko varhaisessa vaiheessa lähes lopulliseen asuunsa.
Siinä vaiheessa alkoi suurin työ olla jo takana päin. Oli valmista musiikkia ja oli teemoja, joista työstää lisää... Mutta "Vesa" olikin pätkistä sitten se, joka osoittautui työläimmäksi. Oli tärkeää että musiikki olisi tarpeeksi paikallaan pysyvää (kohtaus on muutenkin hyvin vähäeleinen), mutta kuitenkin mielenkiintoista, ja että se ei poikkeaisi muusta soundtrackistä liikaa. Sen tulisi kertoa myös Vesasta ja Vesan surusta. Tein useita luonnoksia, joihin en ollut yhteenkään tyytyväinen. Monissa yritin hyödyntää aikaisempien kappaleiden elementtejä onnistumatta. Loppujen lopuksi kirjoitin kitaralle kaihoisat soinnut (jotka itseasiassa alkavat samoin kuin Eilisen muisto -valssin intro), ja siihen päälle syntyi kuin itsestään klarinettimelodia.
Klarinettimelodia alkaa taas tunnistettavalla kvinttihypyllä ja kehittyy siitä ihan kokonaiseksi pienoismuodoksi. Kappaleen ensimmäisen jakson viimeinen klarinetin fraasi onkin sitten se joka vielä löysi tiensä myös "Emman" loppuun. (Tässä asiassa oli Ismolla näppinsä pelissä; sävellykset olivat jo viimeistelyvaiheessa kun Ismo vielä esitti idean että voisimme jotenkin linkittää "Vesaa" ja "Emmaa". Idea toimi lopulta erittäin hyvin.) Sama fraasi toistuu vielä pienen puhallinvälikkeen lopussa ikäänkuin summaten koko alkupuoliskon yhteen. Tämän jälkeen käyrätorvi aloittaa oktaavihypyllä seuraavan aiheen, jossa puhaltimet soittavat pitkiä sointuja. Tässäkin uuteen sointuun tullaan aina käyrätorven tai klarinetin kvintti- tai oktaavihypyllä, eli sama melodinen elementti on läsnä. Kitara säestää trioliaiheellaan, jota varten kitaran alin kieli piti virittää sävelaskelta alemmaksi (ns. drop-d -viritys). Näin kitara saadaan soimaan hieman tummemmin ja matala d-nuotti on erittäin käyttökelpoinen näissä d-molliin sävelletyissä kappaleissa. Tähän pätkään olin tyytyväinen.
Olin juuri ennen tätä lopullista "Vesaa" tehnyt luonnoksen johon en ollut aivan yhtä tyytyväinen ja joka ei olisi istunut elokuvaan niin hyvin. Siinä lähdin toiston ideasta liikkeelle. Sävelaiheena on yksi klarinetin fraasi joka toistuu hieman muuntuneena uudestaan ja uudestaan, keräten pikkuhiljaa säestystä mukaansa. Lopussa säestys häviää ja klarinetti jatkaa yksin. Tämä aavistuksen verran philipglassmainen idea päätyi loppujenlopuksi elokuvan traileriin nimellä Muistaessa.
Jossain niistä lukuisista musiikki/äänipalavereista joita pidimme Ismon ja äänisuunnittelija Kim Wirtasen kanssa keskustelimme myös onnettomuuden jälkeisestä äänimaisemasta. Tätä varten kirjoitin muutamia raastavia intervalleja klarinetille, käyrätorvelle ja tuuballe ja pyysin tuubistia soittamaan myös muutamia yksittäisiä matalia säveliä nauhalle. Niitä käytimme efekteinä onnettomuuden jälkeisessä kohtauksessa. Tosin varsinaisen äänimaiseman loi Kim yhdistelemällä näitä eri elementtejä. Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa!
Valssi Eilisen muisto syntyi Ismon toiveesta saada bussiin oikein kunnon vanhan ajan iskelmä. Muutamia vaihtoehtoja pois suljettuamme päädyimme tekemään sanat ja kappaleen itse. Esittäjäksi saimme loistavan Veikko Lenkkerin orkesterin, jota Ismo oli taannoin haastatellut radio-ohjelmaa varten. Valssi istuu elokuvan muun musiikin joukkoon hyvin, etenkin sen sattuman takia että Veikko Lenkkerin orkesterissa on klarinetisti. Kappaleen introssa on osittain samaa sointumateriaalia kuin "Vesassa" ja menestys iskelmän kanssa innoitti tekemään siitä sovituksen lopputekstejä varten.
Mietteitä matkan varrelta
Yksi isoimpia kysymysmerkkejä koko prosessin ajan oli käytettävä kokoonpano. Aluksi en tiennyt mitä kokoonpanoa tulisin käyttämään, myöhemmin vaikeutena oli kuvitella soiva musiikki nuotin ja midin perusteella, kun en tuntenut soittimia niin hyvin. Yksi peruste juuri näiden soittimien valinnalle oli, että kitara on herkkä elementti - ikään kuin Emma - ja puhaltimet tuovat mukaan vääjäämättömän asioiden kulun, kohtalon, jota ei voi muuttaa. Puhaltimet toivat mukanaan myös dynamiikkaongelman; olin pitkään huolissani siitä miten akustinen kitara saataisiin kuulumaan puhaltimien yli. Tottakai se oltaisiin voitu äänittäessä miksata esiin, mutta mietin, olisiko lopputuloksena tällöin ollut hieman luonnottoman kuuloinen äänimaisema, jossa heikko akustinen kitara kantaakin vahvojen puhaltimien yli. Loppujen lopuksi kitara istui yllättävän hyvin puhaltimien syleilyyn, eikä dynamiikkaongelma enää tullut mieleenkään äänityksiä kuunnellessa.
Prosessin aikana keskustelimme Ismon kanssa myös paljon siitä, että musiikin pitää olla herkkää. Siinä missä kuvat ovat intiimejä ja tunnelma hyvin hauras, täytyy musiikin tietysti tukea sitä. Etenkin vasket ovat soittimia joista lähtee tarvittaessa hyvinkin paljon ääntä. Toisaalta mietimme sitä, että siihen niiden teho tässä yhteydessä perustuukin: vaskia on soitettu tässä elokuvassa melko hiljaa, pianissimosta korkeintaan mezzoforteen. Musiikissa pinnan alla kytevä voiman mahdollisuus tuo oman ahdistavan muistutuksensa siitä mitä on jo tapahtunut.
Oli myös mielenkiintoista huomata, että nopeasti syntyneen "Vesan" alun jälkeen oli tietty kynnys ylitetty. Sen jälkeen tuntui että olin paremmin sisällä juuri tämän elokuvan maailmassa ja tunnelmassa, ja että ideoita löytyisi vaikka pidempäänkin elokuvaan. Kun teemoja ja aiheita on tarpeeksi kauan vatvonut ja päässyt niiden sisälle, niiden kehittely paljonkin pidemmäksi soundtrackiksi on vaivattomampaa. Ikään kuin aluksi mieleen tuleva materiaali on paljon hajanaisempaa ja josta pienempi osa on käyttökelpoista, mutta tietyn pisteen jälkeen ilmaisu alkaa tiivistyä juuri sille elokuvalle ominaiseksi. Olisi mielenkiintoista katsoa miten tämä prosessi jatkuisi... Näin lyhyttä elokuvaa taas ei voi kuormittaa juuri suuremmalla määrällä musiikillisia ideoita, joten yritin pitää mielessäni sanonnan "Less is more". Jostain syystä ihmisluonteeseen on kuitenkin sisäänkirjoitettuna "If less is more, imagine how much more more would be!", ja halu olisi suuri kirjoittaa monimutkaisempaa tekstuuria, enemmän kehittelyä ja niin edelleen. Monesti yksinkertaisuus tuntuu lähtökohtaisesti huonommalta ratkaisulta, mutta siitä ajattelusta pitäisi päästä eroon. "Muistaessa" oli onneksi pieni mutta selkeä erävoitto yksinkertaisuudelle!
