Ensimmäinen
Nuorten ihmissuhteita kuvaavana elokuvana Ensimmäinen on omaan aikaansa
suhteutettuna suorastaan rajoja rikkova ja voimakkaasti valtavirrasta
poikkeava. Ensimmäisestä puuttuvat täysin genrelle niin tyypillinen
monimuotoinen päihteiden käyttö ja loputon kiroilu. Niiden sijasta Ensimmäinen
tarjoaa vilpitöntä hauskanpitoa, ihmissuhteita ja tietenkin kauniin tarinan -
säestettynä laadukkaalla musiikilla. Joillekin Ensimmäinen voi palauttaa
mieleen omakohtaisia muistoja, mutta enemmistölle se jäänee mieleen "vain"
ystävyydestä kertovana satuna.
"Ei kukaan oikeasti tiedä, mitä pitäisi tehdä sanotaan Ensimmäisen
mainosjulisteessa. Lopputuloksesta päätellen Ihmiskunnan Ainoa Toivo on
kuitenkin tiennyt, miten ensimmäisen lähes puolituntisen elokuvansa
toteuttaa. Elokuvan kotisivuilla jaettavaa dokumenttimateriaalia myöten
projektista heijastuu hyvä suunnittelu ja ainakin olosuhteiden
mahdollistamissa rajoissa loppuun asti viimeistelty työ. Jälleen kerran yhden
pääosan IAT:n elokuvassa kaappaa yllättävän laadukas ääniraita, jonka
kappaleita ainakin IAT:n ensimmäisellä kokoelma-CD:llä on kuunneltavissa
reilut 14 minuuttia. Tästä pisteet heille.
Ensimmäinen lienee sikäli enimmistä IAT:n elokuvista erilainen, että siinä
symboliikka on jäätetty selvästi taka-alalle ja itse tarina on yritetty nostaa
pääosaan. Ensimmäisiä katselukertoja seurasikin pienehkö pettymys, kun
odotukset olivat Ensimmäistä edeltävien IAT:n elokuvien kaltaiset. Ensimmäinen
tuntui pitkältä, hitaalta, eikä mitään oikein tuntunut tapahtuvan. Huomattavaa
on myös, että aikansa yleisten stereotypioiden valossa Ensimmäisen tarina voi
tuntua osittain jopa epärealistiselta ja aivan liian romantisoidulta.
Kuitenkin nyt sopivan tauon jälkeen Ensimmäinen tuntuikin yllättäen hienosti
toteutetulta ja sen tarina kauniilta, ja mikä tärkeintä, sen jaksoi katsoa
kerralla alusta loppuun. Toisaalta kyllähän lähes kaikesta voi oppia pitämään,
kun on vain tarpeeksi aikaa tutustua...
Ehkä näkyvimmät tekniset ongelmat Ensimmäisessä on valaistuksen kanssa.
Etenkin pimeä ulkokohtaus järven rannalla jää enimmäkseen liian tummaksi, mikä
vaikeuttaa elokuvan herkimmän hetken kokemista (eikä kaikesta voi loputtomasti
syyttää kuluttajamonitoreita, joissa musta näyttää mustalta, eikä
ainoastaan tumman harmaalta). Yleensäkin taustavaloa saisi monissa kohtauksissa olla
enemmän, vaikka valitettavasti nytkin järvenrannalla sisätiloissa kuvatuissa
kohtauksissa kuvausvalot heijastelevat takaisin mökin ikkunoista.
Kuvaus ja leikkaus ovat sen sijaan toteutettu teknisesti hyvin ja varsin
johdonmukaisestikin: kyseessähän on puolenvuoden takaiset tapahtumat Markon
muistelemina, joten enimmäkseen kamera tyytyykin pysymään siellä, missä
Markokin. Esimerkkinä oivaltavasta siirtymisestä kelvatkoon kohtaus, jossa
kuvataan kliseisesti juna ylittämässä jokea rautatiesiltaa pitkin.
Auttaahan veden näkeminen sopeutumaan siihen, että seuraavassa kohtauksessa
ystävykset ovatkin jo perillä järvenrantamökillä. Lisäksi sujuvaa leikkausta
Ensimmäisessä täydentää tarkoituksenmukaisesti tunnelman luontiin ja
kohtauksia sekä yhdistämään että erottamaan käytetty musiikki.
Näyttelytyöstä mieleen jäi ehkä paikoittain liiankin voimakkaasti esiin tuotu
Markon ja Mikon välinen jännite - kun kumpikaan ei oikein tiedä, mitä
ongelmalle pitäisi tehdä. Toistamiseen täytyy todeta, että nuorista
kertovaksi elokuvaksi Ensimmäisen dialogi on epäilyttävän "kilttiä". En
kuitenkaan väitä, että se olisi välttämättä huono asia. Ainoastaan jonkin
verran poikkeava minun stereotypioistani nuorten puhekielestä.
Tekijänoikeudellisesti on ehkä fiksua, että ystävien videoilta katsomana
elokuvana on Ensimmäisessä käytetty IAT:n omaa "Sokeria". Kain ja Tapion
kommenteista huolimatta tämä tuntuu silti hieman perusteettomalta ja
narsistiselta tempaukselta. Etenkin, kun Sokerin tietäminen 12 minuutin
pituiseksi lyhytelokuvaksi syö uskottavuutta Kristiinan äidilleen esittämältä
väitteeltä "elokuvan katsomisesta". Sokerin kierrätyskäyttöä paljon iloisemmin
Ensimmäisessä yllättivät taustalla rakentuvat pillirakennelmat, jotka lopulta
huipentuvat todella vaikuttavaan pillisiltaan.
Vaikka Ensimmäisessä onkin mukana varsin omalaatuisia elementtejä, on se
kuitenkin juonen pääpiirteiltään todella perinteinen. Ilman erinomaista
loppukohtaustaan Ensimmäinen jäisikin vain ennalta arvattavissa olevaksi
yllätyksettömäksi kolmiodraamaksi. Ensimmäisen loppukohtaus onkin todella
hieno. Puolen vuoden jälkeen tapahtumiin on saatu etäisyyttä ja asioiden
mittasuhteet ovat normalisoituneet. Suomalaiseen tyyliin Mikko ja Marko
sopivat välinsä muutamilla epäsuorilla lauseilla ja osoittautuvat edelleen
ystäviksi. Ehkäpä perinteisen kolmiodraaman ohella Ensimmäinen on myös vähän
harvinaislaatuisempi kuvaus "miesten välisestä ystävyydestä".
Asko Soukka
asko.soukka@iki.fi
http://www.iki.fi/asko.soukka/
