projekti:
Joonatanin evankeliumi
Käsikirjoituksesta
Suurin osa Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmän elokuvista tapahtuu kesällä, ulkona ja valoisassa: Emma, Poika ja vesi, Normaaliperusviiva, Kaikki on hyvin. Loma-ajat sopivat elokuvantekoon. Eikä ihan vähän vaikuta sekään, että lämpimässä ja valoisassa on vaan helpompaa kuvata.
Viime syksynä päätimme, että seuraava elokuva tapahtuisi hämärässä, sisätiloissa ja mielellään talvella. Se oli uteliaisuutta: mitä tällainen elokuva eroaisi kesäelokuvista? Kaksi muutakin lähtökohtaa oli. Halusimme tietää, miksi Normaaliperusviiva-elokuvan Kristiina luotti häntä tapaamaan tulleeseen poikaan. Mitä tapahtui? Mistä kahden ihmisen kohtaamisessa on todella kysymys? Samaan aikaan toisaalla näyttelijämme Juuso Pekkinen luki Terho Pursiaisen pamflettikirjaa Uusin testamentti, jossa ruoditaan kristinuskon syvintä olemusta. Nämä kaksi itua löysivät toisensa.
Käsikirjoitus syntyi ryhmätyönä elokuvan pääosanäyttelijöiden kanssa. Istuimme iltoja joulukuun hämärässä, juttelimme, improvisoimme, kävimme vintillä, jossa me pojat pelottelimme tyttöjä. Ikkunan kanaverkon takana oli kuollut lintu. Ingmar Bergmanin elokuvia katseltiin. Toivottavasti ei liikaa.
Ismo Kiesiläinen, ohjaaja
Valaisusta
Valo on Joonatanin evankeliumissa läsnä erityisellä tavalla. Valoa on ympärillämme lähes koko ajan, yleensä se on taustalla mahdollistajana ja elämän rytmittäjänä. Elokuvassamme valon väheneminen antaa tilaisuuden sanoa ääneen epäilyksensä, lähentyä toista ihmistä.
Kun aloimme suunnitella elokuvan valaisua nousivat merkityksellisiksi käsikirjoituksen isot valolliset tapahtumat kuten auringonpimennys, sähkökatkos ja useat yökohtaukset. Mitä tapahtuu, kun arkielämässä huomio kiinnittyy valaistukseen, joka yleensä pysyy taustalla.
Valaisun lähtökohtina olivat vastaparit: kirkas - hämärä, kylmä - lämmin, joita yhdistelemällä tai sekoittamalla tapahtumat ja ihmiset linkittyvät toisiinsa.
Mika Haaranen, valaisija
Musiikista
Johann Sebastian Bach (1685-1750)
Preludi soolosellosarjasta nro 1 G-duuri, BWV1007
Bachin 1. soolosellosarjan preludille on elokuvassa selkeä funktio. Elokuvan väliotsikot ja Bachin musiikki irrottavat katsojan edellisestä kohtauksesta ja jäsentävät kerrontaa. Siinä mielessä musiikki ei ole tässä perinteisen elokuvamusiikin asemassa säestämässä tai värittämässä itse tarinaa. Tutkimme Ismon kanssa kaikki Bachin 6 soolosellosarjan yhteensä 36 osaa läpi, mutta juuri tämä osa tuntui parhaalta kuljettamaan tarinaa eteenpäin seuraavaan kohtaukseen. Musiikki esiintyy yhdessä kohtaa myös ilman väliotsikkoa, mutta jää siinäkin kuvasta normaalia elokuvamusiikkia itsenäisemmäksi ja irrallisemmaksi elementiksi juuri tämän aikaisemman väliotsikkokytköksen takia.
Johann Sebastian Bach (1685-1750)
Menuetti soolosellosarjasta nro 1 G-duuri, BWV1007
Alunperin harkitsimme häävalssin viimeisten säkeistöjen käyttämistä lopputeksteissä. Ajatus kuitenkin hylättiin, koska halusimme jättää enemmän tilaa katsojan omille tulkinnoille, ja häävalssin teksti olisi saattanut turhaan johdatella ajatuksia tiettyyn suuntaan. Jo aikaisemmin käytetystä soolosellosarjasta löytyikin lopputeksteihin erittäin hyvin sopiva musiikkipätkä, joka jatkaa hyvin elokuvan tunnelmaa.
Jonakin yönä -häävalssi
Vielä elokuvan käsikirjoitusvaiheessa suunnitelmana oli käyttää Juice Leskisen kappaletta Pyhä toimitus, joka olisi tematiikaltaan sopinut elokuvaan loistavasti. Kuitenkin elokuvan nettilevityksen tekijänoikeuskulut olisivat kasvaneet niin suuriksi, että idea Pyhän toimituksen käytöstä täytyi hylätä.
Kun Juice osoittautui umpikujaksi, päätimme tehdä oman häävalssin. Ismo kirjotti sanat ja minä kirjoitin melodian. Säestyssoittimiksi päätettiin piano ja sello, ja laulajaksi pyydettiin säteilevä Victoria Lindqvist, joka onneksemme suostui.
Josef Rheinberger (1839-1901)
Abendlied, Op. 69, No. 3
teksti Luuk. 24:29
Elokuvan yksi kantavista teemoista on yhteys – yhteys ihmisten välillä ja yhteys Jumalaan. Tuntuikin luontevalta tuoda elokuvaan Josef Rheinbergerin kaunis sekakuorokappale Abendlied, jonka teksti on Luukkaan evankeliumista. Jeesus ilmestyy opetuslapsille ristiinnaulitsemisen jälkeen, kulkee opetuslasten kanssa yhtä matkaa kohti Emmauksen kylää ja keskustelee heidän kanssaan. Opetuslapset eivät kuitenkaan tunnista Jeesusta. Kun he ovat jo eroamassa, opetuslapset pyytävät: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan".
Juuri tämä repliikki on myös Abendliedin tekstinä. Tässä vaiheessa opetuslapset eivät vielä tienneet keskustelleensa Jeesuksen kanssa, he siis pyysivät luoksensa yöpymään ja aterioimaan matkallaan kohtaamansa muukalaisen. Kappaleen tekstissä ilmenee myös tämä täysin maallinen yhteyden tarve ihmisten välillä.
Kappale äänitettiin kotistudiossani kahden laulajan voimin. Mirjam Schulman lauloi kolme naisääntä ja minä lauloin miesäänet. Aluksi hieman epäilytti, mutta täytyy todeta, että lopulta tämä kahden hengen 6-ääninen lauluyhtye toimi yllättävän hyvin ja kappaleelle muodostui kantava rooli elokuvassa. Abendliedin vaikuttavuus perustuu mielestäni siihen että se kuullaan elokuvassa kokonaan. Kappaleen polyfonia kehittyy rauhassa kohti lopun yhdessä laulettuja fortesointuja “denn es will Abend werden”. Ilta on jo tulossa ja yhteyden saavuttamiseksi halutaan myös luottaa ja antaa anteeksi.
Jonakin yönä -häävalssin kokonainen versio ja muuta musiikkia musiikkiarkistossa.
Martti Anttila, musiikki
