Kaikki on hyvin
Lähes kaksikymmentä minuuttia. Yksi päivä. Kuusi tarinaa. Kestoltaan aivan liian pitkä musiikkivideoksi. Liian irrallaan mistään tietystä tilasta ja ajasta ollakseen dokumentti. Tekijöidensä mukaan kyseessä on onnellinen lyhytelokuva. Ilmeisestikin itsetarkoituksellisesti. "Kaikki on hyvin" on Ihmiskunnan ainoan toivon apokalyptinen kertomus odotuksesta ja onnellisesta lopusta.
Jo pelkästään Kaikki on hyvin -lyhytelokuvan kokoisen projektin saattaminen loppuun saakka on nuorelta harrastelijaryhmältä hatunnoston arvoinen suoritus. Eikä pisteitä suinkaan vähennä se, että se on tehty viimeisen päälle huolella. Projektin ja siitä seuranneiden kokemusten laaja dokumentointi auttanee paitsi varmasti IAT:ta itseään, myös monia muita enemmän ja vähemmän alussa olevia harrastelijaryhmiä kehittymään ja kohtaamaan hitusen valmiimpina kotivideoita suurempien projektien ongelmat.
Ihmiskunnan ainoan toivon kotisivuilla kehutaan kuinka Kaikki on hyvin -lyhytelokuvassa on IAT:n edellisiin elokuviin verrattuna paljon uusia elementtejä. Näyttävin "uutuus" uudessa elokuvassa on laaja ja monipuolinen näyttelijäkaarti. Ennen lähes pelkästään kavereidensa ja yleensäkin teinien kuvaamiseen keskittynyt IAT on saanut elokuvaansa mukaan kattavasti eri ikäisiä ihmisiä perheen pienimmistä isovanhempiin. Vaikka etenkin isovanhempien kohtaukset vaikuttavat erittäin varovaisesti toteutetuilta, on ohjaaja selvinnyt varsin kunnialla uudenlaisista ohjattavistaan.
Edellisistä elokuvista tuttuja ihmisiä näyttäytyy toki vieläkin - etenkin elokuvan nuorison illanvietto -kohtauksessa. Kuitenkin lähes kaikki pääosanäyttelijät ovat "uusia kasvoja", mikä ainakin allekirjoittaneen mielestä on positiivista ja lisäähän se IAT:n katu-uskottavuuttakin. Erityisen herkullista tulosta on tuottanut yhteistyö harrastelijateatterin kanssa. Osaavien näyttelijöiden ansiosta minuuttiaikatauluun tottuneet virkamiehet näyttävät todella joutuneensa ulos ja eksyksiin omasta maailmastaan. Kohtaus bussipysäkillä on jäänyt mieleen ehdottomasti yhtenä elokuvan huvittavimpana kohtauksena.
Uudet elementit eivät kuitenkaan ole yltäneet elokuvan ääniraidalle asti. Kaikki on hyvin on sikälikin perinteinen IAT:n ja yleensäkin suomalainen elokuva ettei siinä puhuta paljoa. Oikeastaan varsinaisia vuorosanoja on jopa IAT:n elokuvaksi erittäin harvassa, mikä entisestään korostaa musiikin tärkeää roolia tarinan kantajana. Koska musiikin takana ovat IAT:n vanhat konkarit Anttila ja Bergman, musiikki toteuttaa erinomaisesti tehtävänsä. Toisaalta musiikki toistaa niin tyyliltään kuin äänimaailmaltaankin liikaa IAT:n edellisiä elokuvia ja näin ollen saa uudenkin elokuvan sen lukuisista uusista elementeistä huolimatta tuntumaan "vain" perinteiseltä Ihmiskunnan ainoan toivon lyhytelokuvalta.
Elokuvan kantavana teemana on odotus. Nainen odottaa lasta, mies pääsevänsä tämän luokse kotiin, perhe muuttamaan lopultakin uuteen asuntoonsa, nuoret odottavat kesää, virkamiehen minuuttiaikataulu muuttuu vieraassa ympäristössä pitkäksi ja piinaavaksi odotukseksi, isovanhemmat ovatkin odottaneet jo tarpeeksi... Kaiken tämän keskellä yksinäinen mies katsoo taivaalle, ymmärtää tulevan ja tyytyy seuraamaan tilanteen kehittymistä polkupyöränsä satulasta.
Suunniteltaessa elokuvaa ajantaju vääristyy. Yksi pieni minuutti kankaalla voi tuntua loputtomalta tilalta ahtaa kaikki sisältö maan ja taivaan väliltä. Lopulta on aivan liikaa asiaa aivan liian pienessä tilassa. Kaikki on hyvin -elokuvan dokumentoinnista selviää, että senkin piti alun perin olla vain kymmenen minuutin mittainen. Lopputuloksessa elokuvan odotus on jo venynyt lähes kaksikymmenminuuttiseksi ja näin ollen vaatii myös katsojalta monin verroin kärsivällisyyttä.
Keston tuplauksesta huolimatta on lopputuloksesta vielä pakoin havaittavissa hieman kiireisen oloista leikkausta ja liian lyhyitä kohtauksia. Kysymyksiä herää, kun isä ilmestyy pyytämättä tyhjästä vaihtamaan juuri kohtauksen huoneen lamppua, vaikka sähköjen pitäisi juuri olla kadonnut koko kuvassa vain osittain näkyvästä talosta. Toisaalta paikoin kiireellisen oloinen ajallisesti hyppivä leikkaus myös tehostaa odottavaa tunnelmaa - eikä tämä tarkoita pelkästään tarkoituksella odotusta korostavaksi leikattua bussikohtausta.
Viimeisellä neljänneksellään Kaikki on hyvin yllättää voimakkaalla ja katsojan herättävällä tyylinvaihdoksella kuvatessaan kaupunkinuorison ilmeisestikin rankahkoksi, mutta todellisuutta vastaavaksi (?) tarkoitettua illanviettoa. Vakaa kamera selvine kuvakulmineen vaihtuu nuoriso-ohjelmista tuttuun heiluvaan käsivarakuvaan ja rauhallisen musiikin korvaa taustahäly sekä sekalainen puheensorina. Tulee hetki huoletonta kaaosta järjestyksen keskelle.
Tarina tarinalta odotus lopulta päättyy, kaikki tarpeellinen on tehty, ympyrä sulkeutuu. Autot sammuvat, sähköt katoavat ja illan pimeä laskeutuu. Aika pysähtyy ja kiire häviää. Lopussa kaikki nukkuvat - onnellisina. Pimeässä asunnossa yksinäinen mies polttaa tupakan liesikuvun alla. Sähköt ovat poikki. Joku tarvitsee vielä huomista.
PS. Allekirjoittaneella ei ole henkilökohtaista suhdetta elokuvan syntyyn inspiroineeseen Edu Kettusen kappaleeseen.
Asko Soukka
asko.soukka@iki.fi
http://www.iki.fi/asko.soukka/
