Kaikki on hyvin
19. 3. 2001
IAT:n seuraava projekti sai alkunsa Ismon kapinahengestä.
"Aina valitetaan, että teemme melankolisia nyyhkyleffoja.
Tehkäämme siis kerrankin jotain aivan muuta." Työnimi Turnipsi
on yhtäaikaa IAT:n matkalippu uusille urille ja kokoava haavi,
joka kerää kaiken tähän mennessä opitun ja muokkaa niistä
uutta oppia.
Projektina Työnimi Turnipsi on luultavasti IAT:n suurin.
Jos suunnitelmat toteutuvat tällaisinaan, rooleja on ainakin
kymmenelle näyttelijälle. Oman kinkkisyytensä tuo roolien
monimuotoisuus, sillä mukana on tällä kertaa hyvin eri ikäisiä
henkilöitä. Näytteijöiden etsintä lieneekin ensimmäinen
sivuprojekti, jota lähdetään tässä kevään mittaan
toteuttamaan.
Käsikirjoitusta on tähän mennessä tehty hyvin pitkälle
ryhmätyönä Ismon vision perusteella. Päälinjat on jo päätetty,
mutta käsikirjoittaminen jatkuu vielä. Kuvaukset ajoittuvat
kesään, mahdollisesti heinäkuun loppuun.
Henkilökohtaisesti olen aivan fiiliksissä tästä
projektista. Kivointa on tietenkin saada osallistua
käsikirjoittamiseen. IAT on aika hyvä ryhmä tuoda esiin omia
ajatuksia, koska mitään ei teilata suoralta kädeltä vaan vain
perustellusta syystä :) Kollektiivinen ideointi toimii hyvin,
kun kaikki saavat sanoa sanottavansa ja inspiroivat siinä
samalla muitakin. Sisälläni asuva organisaattori riemuitsee,
kun se jo nyt suunnittelee kesän kuvausaikatauluja.
10. 4. 2001
Työnimi Turnipsin käsikirjoitus alkaa muotoutua. Olemme
istuneet monta iltaa ja takoneet sitä malliinsa. Erilaiset
visiot jakavat mielipiteitä, mutta pahimmat railot on nyt
saatu tilkittyä. Olemme laskeneet, että Turnipsin tuotantoon
tulee osallistumaan karkeasti arvioiden noin 50 henkilöä,
joista noin 40 on näyttelijöitä ja statisteja. Tähtäämme
korkeintaan kymmeneen kuvauspäivään.
Projektin tienoilta on tiedossa monenlaista hommaa. Ismo ja
Lara alkavat piakkoin työstää kuvakäsikirjoituksen alkiota, ja
näyttelijöitäkin pitää ruveta kohta etsimään. Suunnitelmissa
on ottaa yhteyttä harrastelijateattereihin, mutta osa
näyttelijöistä löytynee tuttuun tapaan lähipiiristä.
Koska IAT:n luomisinto ei pysy aisoissa kesään asti,
toteutamme tässä odotellessa toisen, pienemmän projektin.
Työnimi Kevätretki on sekä kuvaus- että ohjausharjoitus:
näyttelijöinä on ensimmäistä kertaa aikuisia ja lapsia.
Kuvaukset pidetään pääsiäissunnuntaina.
15. 4. 2001
Pääsiäistä on vietetty osin projektin suunnittelun
merkeissä. Taoimme käsikirjoituksesta kuvakäsikirjoituksen
esiasteen, jonka perusteella voisi ehkä luulla, että kyseessä
on huomattavasti 10 minuuttia pidempi elokuva. Pettämätön
kunnianhimomme vie meitä kuitenkin kohti tiivistä
kuvakerrontaa. Kuvalistan perusteella voitiin myös
luonnostella kuvausaikataulua. Reippaalla tahdilla saamme
kaikki kuvaukset tehtyä kolmessa viikonlopussa. Suurin
vaaratekijä tuntuu tällä hetkellä olevan sää. Jos
ulkokuvauksiin varattuna viikonloppuna sataa, emme voi muuta
kuin siirtää kuvauksia, ja projekti pitkittyy. Näin kävi myös
viime entryssä mainostetulle työnimi Kevätretkelle: ei voitu
lähteä kuvaamaan retkeä räntäsateeseen.
Tällä hetkellä kuvakset näyttävät suunnattoman raskailta,
mutta hyvällä valmistelulla ne kyllä saadaan sujumaan suht
kivuttomasti. Ensimmäisen kuvaksiin käytettiin kaksi
viikonloppua, jotka aikataulutettiin suhteellisen väljästi.
Niiden kokemusten perusteella uskoisin että pystyn
suunnittelemaan kuvauspäivät niin, ettei kukaan tuuperru
työtahdin takia. Tärkeintä on tietää, mitä ollaan kuvaamassa
ja millaiset ovat puitteet. Jokaisen kuvajakson valmistelulle
ja otolle varataan aikataulusta tietty tuntimäärä, ja eri
kuvauspaikkojen välille jätetään pientä taukoa. Syödäkin
pitää.
Kunhan saamme loput näyttelijät ja kuvauspaikat
varmistettua, sanoisin että alamme olla jo plussan puolella.
Vaikka nauhalla ei ole vielä sekuntiakaan, tuntuu siltä että
paljon on jo valmiina. Elokuvan tekeminen onkin oikeastaan
välillä silkkaa paperityötä: aikataulujen suunnittelua ja
listojen kirjoittamista. Voi ehkä vaikuttaa siltä, että tästä
rustaamisesta on vielä jännitys kaukana, mutta todellisuudessa
siitä se koko hauskuus alkaa.
11. 5. 2001
Pienen taidepaussin jälkeen projekti on taas täydessä
käynnissä. Lara ja Timpu ovat saaneet valmiiksi
kuvakäsikirjoituksen, mikä merkitsee suurta loikkausta
taiteellisella rintamalla. Organisointi on edennyt niinkin
pitkälle, että päivittäiset kuvausaikataulut ovat puhtaaksi
kirjoittamista vaille valmiina. Kuvauspäivistä tulee näillä
näkymin varsin vaihtelevan mittaisia. Toiset venyvät pitkälle
iltaan, toiset jäävät lyhyemmiksi. Vaihtelu virkistää.
Aivan ongelmitta ei voi selvitä. Näyttelijävalinnoissa
kolme kriittistä on vielä auki. Yritämme olla vaipumatta
syvään paniikkiin. Lähetin eilen sähköpostia
harratelijateattereihin aiheesta, ja odotan saavani vastauksia
ensi viikolla. Timpu on keksinyt teknisen ratkaisun, jonka
toteuttaminen tulee maksamaan hieman rahaa ja vaivaa. Odotan
jännityksellä, kuinka selviämme siitä. Lentokentälle
tarvitsemme vielä kuvausluvan.
Lukuunottamatta paria kinkkistä kohtaa projekti on
kuitenkin ihailtavan hyvin mallillaan. Kaikki kuvauspaikat on
jo valittu, ja helatorstaina lähdemme kiertämään niitä
porukalla. Koko tuotantotiimille ja näyttelijöille pidetään
yhteinen infotilaisuus toukokuun lopulla.
13. 5. 2001
Internetissä toimiva keskustelufoorumi on erinomainen
organisointiväline. IAT:lla on oma nettifoorumi, jonka Ismo on
meille viritellyt. Se on jaettu aiheittan palstoihin: yleiset
ajatuksenaiheet, käsikirjoitukset, projektit jne. Turnipsille
perustimme äskettäin oman palstan. Listaamme sinne kaiken
projektiin liittyvän siisteiksi viestiketjuiksi. Esimerkiksi
roolijako on foorumissa siten, että jokainen rooli on viesti
ja sen näyttelijä tämän viestin vastausviesti. Näin nähdään
yhdellä silmäyksellä, mitkä roolit on täytetty ja mitkä vielä
auki. Tietoja voidaan päivittää milloin vaan.
Foorumin toiminta on tietenkin suoraan verrannollinen
siihen, kuinka paljon sitä luetaan ja sinne kirjoitetaan. Olen
juuri viettänyt pari iloista tuntia kirjoittaen puhtaaksi
kuvausaikatauluja, kalustoa ja tarpeistolistaa. Sormet
kramppaavat.
24. 5. 2001
Kävimme tänään kuvauspaikkakierroksella. Aamupäivällä
tarkastimme kolme huoneistoa, iltapäivä kului ajellessa ympäri
Vantaan saloja. Päätimme kierroksen Kiloon. Kaikki huoneistot
ovat erinomaisen sopivia, joten niistä ei tarvitse enää
huolehtia. Maastossa kuvauspaikkojen etsiminen oli vaikeampaa
kuin luulin, mutta sujui sekin.
Soitin alkuviikosta lentokentälle kysyäkseni kuvausluvasta.
Viime vuonna kuvauslupien hankinta oli kauhea rumba, niistä
vastaavia ihmisiä oli tuhottoman vaikea löytää ja saada
puhelimen päähän. Odotin samanlaista kalabaliikkia, mutta
toisin kävi. Faksasivat oitis simppelin lomakkeen. Täytimme
sen Laran kanssa, kirjoitin puhtaaksi ja lähetin emailina
takaisin. Huomenna yritän muistaa soittaa sen perään ja
varmistaa että se on käsittelyssä.
Viikon vaihteessa koettiin kauhunhetkiä: edellisessä
entryssä hehkuttamani IAT-forum pamahti. Ehdimme jo heittää
kaiken toivon, kunnes pelastus saapui. Ja onneksi saapui,
sillä muussa tapauksessa paljon vanhoja viestejä, tärkeää
infoa, luomistyön tulosta ja työtunteja olisi kadonnut
Kankkulan virtuaalikaivoon.
9. 6. 2001
Työnimi Turnipsin kuvaukset käynnistyivät eilen
ulkokuvauksilla. Kuvasimme sivuillakin mainostettua
Kaivopuistokohtausta koko eilisen illan, koska täksi illaksi
luvattiin sadetta. Yllättäen oli huomattavasti helpompaa saada
paikalle joukko statisteja muutaman tunnin varoitusajalla kuin
houkutella ihmisiä järjestelmällisesti ja sopia viikkoja
etukäteen. Statisteja jokatapauksessa löytyi kiitettävä määrä,
suurkiitos vielä kaikille osallistuneille! Kuvaukset sujuivat
alkuun päästyään mukavasti, mitä nyt sähköt välillä
katkeilivat. Ylpeydenaiheemme nostolava toimi hienosti!
Pelkäsin koko ajan, että kuolemme kaikki kun se valtava
härveli kaatuu päälle. Eipä kaatunut. Rankkasade alkoi kreivin
aikaan: lähes minuutilleen kuvausten päätyttyä.
Kuvasimme tänään aamulla pienen kohtauksen täällä meillä.
Täksi päiväksi suunnitellut päivällä tapahtuvat puistokuvat on
jätettävä myöhemmäksi. Silmäteräni kuvausaikataulu ei siis
tähän mennessä ole pitänyt lainkaan paikkaansa sään
takia.Onneksi huominen näyttää sääkartalla lupaavammalta.
Huomenna kuvaamme Helsinki-Vantaan lentokentällä ja maastossa.
Lentokenttä osoittautuikin huomattavasti hankalammaksi
työtoveriksi, kuin viime entryn perusteella voisi olettaa.
Lähetin kuvauslupahakemuksen hyvissä ajoin, ja tarkistin että
se pääsi perille. Viime maanantaina minulle soitettiin: lupa
hyväksyttäisiin, mutta kuvauspaikkaa pitäisi muuttaa.
neuvottelin Laran ja Ismon kanssa, ja saimme sovittua uuden
paikan. Kun soitin takaisin lyödäkseni sopimuksen lukkoon,
minulle huomautettiin kuvauslupamaksusta. "Tiesithän? 250
mk/tunti." Meinasin nielaista luurin järkytyksestä. Kuvaukset
keinuivat hetken eettisellä vaakalaudalla, kunnes Ismo pelasti
tilanteen.
Nyt, kun kuvaukset on saatu alkuun, on hieman
ristiriitainen olo. Kaikki suunnitteleminen vaikuttaa välistä
tosi turhalta sikäli että ulkokuvien suhteen olemme täysin
sään armoilla. Toisaalta suunnitelmiin sisältyy niin paljon
sellaista, mitä on aivan pakko tietää ja päättää etukäteen:
tekniikka, näyttelijät, kuvauspaikat jne. Välillä on taas
pakko toimia sen varassa, mikä tuntuu parhaalta. Ilman eilistä
nopeaa organisointia Kaivarikuvat olisivat jääneet
ottamatta.
13. 6. 2001
Sunnuntaina aloitimme kuvaukset aamuyhdeksältä
Helsinki-Vantaalla. Lentokentän puolesta ei ilmaantunut
ongelmia ja kuvaukset sujuivat mutkattomasti. Näyttelijämme on
luonnonlahjakkuus. Yleiskuvan ottamista piti kuitenkin lykätä
muutamalla hetkellä, koska lentoaseman takaa alkoi nousta
sakeaa mustaa savua kesken kaiken. Ilmeisesti ei ollut kyse
suuresta katastrofista, koska lentoliikenne näytti jatkuvan
normaalisti. Emme lopulta päässeet perille savun lähteestä.
Minut laitettiin ajamaan autoa. En romuttanut.
Sää suosi ulkokuvauksia. Synkistä pilvistä huolimatta
vältimme suurimmat sadekuurot. Kuvasimme päivällä Sotungissa
ja Havukoskella ja illemmalla Sörnäisissä ja Kruununhaassa.
Krunikassa kävimme ottamassa pari kuvaa eräällä sisäpihalla
Mariankadulla. Sisäpiha on tosi ihana, se on siisti ja tuo
Helsingin mieleen. Ajattelimme olla kilttejä ja käydä
ilmoittamassa talonmiehelle, että kuvaamme hetken heidän
kaunista pihaansa. Soitimme ovikelloa, puhelimme mukavia ja
hymyilimme, mutta saimmme vastaamme vain vihamielistä
mulkoilua ja ilmoituksen, ettei lupaa heru. Isännöitsijältä
olisi kuulema hankkia lupa etukäteen. Isännöitsijät ilmeisesti
lakkaavat olemasta olemassa viikonloppuisin, koska tälle
nimenomaiselle ei ainakaan voinut soittaa, ei saanut edes
numeroa. Jollakin ihmeen konstilla saimme kuitenkin tahtomme
läpi, eikä meitä ajettu pois. Eipä tullut aikaisemmin mieleen,
että tuohonkin paikkaan olisi voinut hankkia luvan etukäteen
ja olisimme säästyneet kädenvännöltä. Ehkä tässä kuitenkin
tehtiin kärpäsestä härkästä.
Illan viimeistä kuvaa otettiin auringonlaskun aikaan.
Palelimme tienvarressa ja odotimme, että taivas olisi ohjaajan
mielestä tarpeeksi punainen. Punertuihan se siitä viimein.
Tästä viikonlopusta opittiin taas paljon, tärkeimpänä ehkä se,
että ensi kerralla otetaan enemmän eväitä mukaan. Pysyy
sokerit koholla.
21. 6. 2001
Kuvausviikonloppu 16.-17. 6.sujuin mutkattomasti. Tällä
kertaa emme saaneet tylyjä talonmiehiä niskaamme.
Perjantai-iltana totesimme, että lauantai-aamun bussikuvauksia
varten meillä oli auttamattoman vähän statisteja. Viimeiset
statistit puhuttiin mukaan yhdeltä yöllä. Suurkiitos kaikille,
jotka suostuivat tulemaan lauantaina aamuyhdeksältä Kiloon
täyttämään bussia! Ulkokuvaukset onnistuivat hyvin, kiitos
loistavan sään.
Sunnuntaina kuvattiin sisäkuvaa Haagassa. Asunnon
omistajille kiitoksia yhteistyökyvystä. On aina niin
uskomattoman hienoa, kun meidät päästetään kuvaamaan jonnekin.
Kuvausryhmä sotkee koko paikan niin totaalisesti muutaman
tunnin ajaksi, että asukkailta vaaditaan tosiaan hermoja ja
positiivista asennetta. Lavastamme ja siirtelemme huonekaluja
minne sattuu. Kuvaukset vievät kaiken tilan ja usein vaadimme
jopa hiljaisuutta. Siivoamme toki jälkemme, mutta kuvausten
aikana kuvattava tila on usein oikea hävityksen kauhistus.
Kiitos vielä tuhannesti kaikille, jotka ovat joskus päästäneet
tai tulevat joskus päästämään meidät kuvaamaan kotonaan,
olette korvaamattomia.
Sisäpiirin uutisia: Juuri tulleen tiedon mukaan IAT:n
säveltäjä Martti Anttila on päässyt opiskelemaan
Sibelius-Akatemiaan! Onneksi olkoon!
30. 6. 2001
Päivän kuvaukset sujuivat erinomaisesti tehokkaan
valmistelun ansiosta. Aloitimme lavastamisen kuvauspaikalla,
Laran kotona Latokaskessa, jo perjantai-iltana.
Muuttokohtausta varten oli saatu pahvilaatikkolahjoituksia
useammalta taholta, joten niitä oli vaikka muille jakaa.
Käänsimme puoli asuntoa ylösalaisin ja grillasimme illallista
siinä sivussa. Nukkumaan päästiin vasta yömyöhällä.
Näyttelijät saapuivat paikalle aamulla ja kuvaukset saatiin
käyntiin aikataulun mukaisesti. Ismon uusi kamera oli käytössä
ensimmäistä kertaa, laajakulman puutetta kirottiin.
Kuvattavana oli kuusi kuvaa ja laskimme, että meillä oli aikaa
suunnilleen tunti kuvaa kohti. Aamupäivällä olimme niin
tehokkaita, että pääsimme jopa aikataulusta edelle. Samalla
kun pojat kuvasivat, kävin Niksun kanssa kaupassa ostamassa
ruokaa ja väänsin pastakastikkeen kuvausryhmälle. Iltapäivällä
meillä oli enää kaksi kuvaa jäljellä, mutta viimeisen kuvan
kohdalla törmättiin yllättäen valaistusongelmiin. Kuvan
valmistelu venähti, mutta pysyimme silti kohtalaisen hyvin
aikataulussa.
Neljän aikoihin olimme valmiita ja saatoimme lähettää
näyttelijät kotiin, mutta edessä oli vielä siivoaminen.
Sotkujen raivaaminen kävi hiukan nopeammin kuin pelkäsin.
Alakerta saatiin entiseen malliin, mutta yläkertaan jäi vielä
Laralle jäejesteltävää. Ehdimme katsoa hieman kuvattuja
materiaalejakin. Näin etukäteen jo hieman hirvittää huominen
päivä: Meillä on enemmän kuvia kuvattavana kuin tänään, mutta
yhtä vähän aikaa, ja jossakin välissä pitäisi syödäkin.
Työtahdista tullee ankara.
PS. Kuvaamme Kaivari-kohtauksen puuttuvia päiväkuvia ja
iltakuvan uusiksi 7.7. Edellisiin stateistihin on otettu jo
yhteyttä, mutta jos kiinnostaa, mukaan toki pääsee. Ota
yhteyttä mahdollisimman pian! Männäviikolla muuten kuvattiin
uusiksi yksi yksittäinen kuva, johon ei oltu ihan tyytyväisiä
17. päivän kuvausten jälkeen. Tällaisia perfektionisteja
meistä on tullut!
1. 7. 2001
Päivä oli tiivis, muttei liian ankara. Valmistuimme jopa
tunnin etuajassa, ehkä siksi että monet kuvista olivat
kohtuullisen simppeleitä valmistella ja ottaa. Erästä ajoa
toki kerrattiin ja kerrattiin, kunnes valoihin ja tarkkuuteen
oltiin vihdoin tyytyväisiä, mutta hyvä niin, jos lopputulos
miellyttää. Viimeiseen kuvaan saatiin satumaisen sininen
valaistus.
Näyttelijät hoitivat osansa hyvin, mikä johtuu tietysti
siitä, että meillä on niin erinomaisia näyttelijöitä. Laitoin
lounaaksi uunilohkoperunoita ja salaattia, naispääosan
suosiollisella avustuksella. Pojat kehuivat kuvauspaikan
lattiaa, oli niin hyvä tehdä ajoja. Naispääosa otti
kuvauspaikan omistajana kiitokset vastaan. Ainut ongelmakohta
paikassa oli pientäkin pienempi WC, jonne kuvaajan mukaan
mahtui yhtäaikaa vain joko kamera ja näyttelijä tai kamera ja
kuvaaja. Ongelma ratkottiin akrobatian ja ahtautumisen
keinoin.
Sain risuja, koska myöhästyin kuvauksista puoli tuntia
(univelan takia), mutta toisaalta ruusuja, koska olin valinnut
niin loistavan näyttelijän. Pojat löysivät kuvauspaikalta
monta lelua ja peliä, mutta olimme liian poikki jäädäksemme
niillä leikkimään. Päivän päätyttyä olo on kuin matkalta
palatessa: väsynyt mutta onnellinen. Illaksi minulle jää vielä
puuhattavaa: pitää soitella muutamalle näyttelijälle ensi
viikon kuvauksista ja tietysti päivittää tämä
tuotantopäiväkirja. Tiistaina kuvaamme pari sisäkuvaa Espoon
keskuksessa, ja sitten onkin edessä viimeinen täysi
viikonloppu.
6. 7. 2001
Espoon keskuksen kuvaukset tiistaina sujuivat hyvin. Kaikki
näyttelijät pääsivät paikalle, eikä kukaan tullut häätämään
meitä pois. Toimin äänimiehen korvikkeena ensimmäistä kertaa.
Puomin liikuttelu oli sen verran vaikeaa, että osaan nyt
arvostaa äänittäjiä aivan toisella tavalla.
Sunnuntain kuvauksia varten tarvitsemme sinisen
hälytysvalon, ambulanssin valoa vastaavan. Tomppa lupasi
aikoinaan hommata sellaisen, koska kaverilla oli. Eilen kävi
ilmi, että kaveri oli myynyt valon pois, vieläpä hyvään
hintaan. Neuvottelin Ismon kanssa kännykässä ja päätimme kysyä
lamppua lainaan poliisilta. Soitin Vantaalle ja Helsinkiin, ja
koska Helsinki olisi halunnut valosta 250 mk vuokraa, kiitämme
Vantaan poliisilaitosta sponsoroinnista. Sitäpaitsi Vantaan
poliisilaitoksen vaihteessa käytetään odotusmusiikkina jazzia!
Oli vähällä, etten jäänyt kysymään levyn nimeä. Helsingissä
kävi ilmi, että valon lainaamiseen tarvitsee luvan
sisäministeriöstä. Enpä ole aikaisemmin soittanut
sisäministeriöön, nyt olen.
Sain tänään tietää, että olen päässyt sisään Teknilliseen
korkeakoluun. :)
8. 7. 2001
Lauantain ulkokuvaukset sujuivat loistavasti ihanan sään
ansiosta. Keskipäivän picnic-kuvissa statistien ei tällä
kertaa tarvinnut palella hetkeäkään. Rakensimme Kaivariin
kallioiden kupeeseen mielettömän koreografian, joka saatiin
menemään niin nappiin, että ihan ihmettelen tätä kyvykkyyden
volyymia. Fortuna suosi meitä myös toisessa suhteessa: vanha
mekkoni, jota pari viikkoa sitten käytimme kuvauksissa, sopi
naispääosan ylle kuin valettu, vaikka sitä silloin aikaisemmin
ei tajuttu sovittaa lainkaan! Sama vaatekappale ei mene
esimerkiksi minun ylleni yrittämälläkään. Niin ne mitat
kasvavat vuosien varrella, huokaus. Lauantain päiväkuvat
saatiin valmiiksi jo kahden aikaan, ja pidimme päivällä vähän
lomaa.
Illalla oli Kaivarin yökuvan uusintakuvaus. Kaivopuiston
roolia näytteli tällä kertaa Tapiola, lähinnä siksi, että
meillä ei olisi Kaivarissa ollut käytössä sähköä eikä
nostolavaa. TV-ruudulla trikki menee ihan täydestä.
Tänään kuvasimme viimeiset kuvat Ismon kotona Rekolassa.
Isovanhempien rooleihin löydettiin viimein näyttelijät erään
toisen näyttelijän kautta. Yhteistyö sujui alun kohmeuden
helpottamisen jälkeen oikein mukavasti. Viimeistä ja tärkeintä
kuvaa hiottiin aika kauan, lähinnä kaiketi valaistuksen takia.
Hälytysvalo, josta puhuin edellisessä entryssä, osoittautui
aika pienitehoiseksi tuikuksi. Meidän piti vähän tehostaa sitä
omin voimin.
Kuvausten päätyttyä katselimme läpi kuvattuja materiaaleja.
Siellä on niin monta hyvää kohtaa! Nyt kun mitään ei ole enää
tehtävissä ja kaikki on saatu mitä haluttiin, voidaan vaan
olla kauniita ja ylpeitä siitä, miten mielettömiä kuvia on
saatu aikaan näillä resursseilla. Tästä tulee semmoinen
elokuva että oksat pois. Odottakaa vaan.
26. 7. 2001
Tuotantopäiväkirja on pitänyt pientä lomaa poikien
ahertaessa editoinnin ja musiikin parissa. Jotta jotain
tästäkin prosessista tulisi dokumnetoitua, kävin häiritsemässä
IAT:n muusikoita Martti Anttilaa ja Markus Bergmania Tapiolan
kenttästudiossa.
Musiikin tekeminen ei ole helppoa. Tarvitaan tila, jonne
voidaan sulkeutua pakoon ulkomaailmaa useaksi viikoksi, pitkää
pinnaa ja täysin epäinhimillinen ruokavalio. Musikaalisista
kyvyistäkin on etua. Näistä Martilla ja Markuksella on kaikki
muu hyvin hanskassa, paitsi tila. Martin kämppä, joka
julistettiin jo toukokuussa häiriövapaaksi vyöhykkeeksi näiden
viikkojen ajaksi, on tällähetkellä varsinainen hävityksen
kauhistus. Voimapaperinriekaleita ja maalipurkkeja lojuu
siellä täällä ja kylpyhuone on täynnä remonttikamaa. Kaiken
keskellä syntyy silti musiikkia. "Vähän vaan häiritsee, jos
tulee poran ja kompressorin ääniä taustalle kun äänitetään
audioita." Onneksi illat saadaan olla rauhassa.
Musiikkia suunniteltiin pari viikkoa ennen itse
säveltämiseen ryhtymistä muutamassa pikaruokapalaverissa.
Ensimmäisen työviikon oli tarkoitus alkaa 15. 7. mutta aloitus
jäi remontin takia hieman kankeaksi. Tähän mennessä on
kuitenkin tehty paljon valmistelevaa työtä: käytettävät
elementit ja teemat ovat nyt tiedossa. Ismo on käynyt
näyttämässä pojille elokuvan raakaleikkausta, joka on
pituudeltaan 17,5 minuuttia. Ohjaajan näkemysten perusteella
soundimaailmaan haetaan "arkisia" ja "veijarimaisia"
elementtejä. Näiden määrittelyjen pohjalta on päätetty käyttää
paljon akustista kitaraa ja huuliharppua, mutta hieman on
sorruttu myös jousiin. Valmista materiaalia on
haastatteluhetkellä koossa 2,5 minuuttia.
Miltä elokuvan raakaversio sitten näyttää? "Se on ihan
mahtava," toteaa Markus. "Toimii tosi hyvin," Martti lisää.
"Hyviä ilmeitä." Pojat kehuvat näyttelijöitä ja ohjausta.
Amatöörinäyttelijöiden suorituksissa on hohtoa. Markuksen
silmäterä elokuvassa on teinitytön ja -pojan kohtaaminen.
Martti pitää eniten virkamiehistä. "Niissä on sellaista
tahallista komiikkaa." Kokonaisuus saa kehuja. Voiko kehuttuja
kuvia sitten siirtää musiikiksi? Miten kuvat vaikuttavat
musiikkiin? "Lähinnä ei siirretä kuvaa, vaan siirretään
tarinan kaari... ja kyllähän se siirtyykin erilaisin
vippaskonstein," Martti selittää. Elokuvassa on niin paljon
sisältöä, että sen ja musiikin välille syntyy vaikea yhtälö:
musiikin pitäisi olla yhtenäinen kokonaisuus, mutta samalla
sen pitäisi kehittyä ja kuulostaa mielenkiintoiselta 17
minuutin ajan. Onko 17 minuuttia pitkä aika? "On! Selkä
vääränä tahkottiin ja 2,5 minuuttia oli tulos! Ja vieläkin
väännetään kättä siitä ett onko se yksi jousi nyt G vai C, ja
mistä oktaavista." Mutta pikkuhiljaa...
Musiikin tekemiseen käytetään Martin Yamaha Clavinova CV
103 sähköpianoa, josta saadaan kaikki tarvittavat soundit.
Raidat nauhoitetaan tietokoneelle, jolla niitä voidaan
midiavusteisesti editoida, monistaa ja säätää. Audiot
äänitetään AKG C1000S mikillä, joka ei luutavasti ole paras
mahdollinen, mutta toimii. Nuottitelineestä saa jesseteipillä
tehtyä oivan mikkitelineen. Lisäksi elokuvamusiikin tekemiseen
tarvitaan stereot joista audiot tulevat ulos, vähän piuhaa ja
paljon hurttia huumoria.
Tulevaisuus näyttää lupaavalta. "Huomenna me ajateltiin
tilata pizza," toteaa Markus. Torstaipäivä on varattu kokonaan
musisoinnille, jopa remonttimiehet on käsketty pois. Martti
lähtee perjantaina kuoron kanssa keikalle, ja Markus jää
vääntämään musiikkeja yksin pariksi päiväksi. Markuksella on
paljon visioita, jotka survotaan nauhalle viikonlopun aikana.
Seuraavat kaksi viikkoa Martti säätää ja hioo syntynyttä
materiaalia. Ismo on määrännyt pyhäksi deadlineksi 13. 8.
Näin maallikon näkökulmasta voin sanoa, että jos loput
materiaalista tulee olemaan samaa tasoa kuin kuulemani 2,5
minuuttia, on kyllä ihme jos yleisö ei kyynelehdi
liikutuksesta. Pienessä remontin riivaamassa kämpässä syntyy
jälleen ihmeitä.
15. 8. 2001
Työnimi Turnipsi on nyt viimeistä silausta vaille valmis. Musiikki saatiin työpajasta sunnuntaina ja sitä sorvataan parhaillaan yhteen kuvan kanssa.
Remontti riivasi muusikoitamme aivan viimeisiin hetkiin saakka, eilen meinattiin jopa myydä asunto alta. Taivasalle ei kuitenkaan onneksi jääty. "
Ei kauheesti tee kipeetä kun kuuntelee", sanoo Markus syntyneestä jäljestä. Ensi-iltaa vietetään torstaina.
Tuotantoryhmä vietti lauantain katsoen tuntikaupalla dokumenttimateriaalia elokuvan koko tuotantokaaresta. Kaappasimme videolta valtavan määrän
kuvia tuotatodokumenttia varten, joka on tarkoitus tehdä nettiin ensi viikoloppuun mennessä. Dokumentissa seurataan elokuvanteon etenemisestä aina ideoinnista jälkituotantoon saakka monenmoisen multimedian avustuksella. Saattepa sitten nähdä, mitä kuvauksissa todella tapahtui, tämä minun versioni on tietysti
kaunisteltu.
