Tekohengitystä
Isä hakee tyttärensä tarhasta, mutta yllättäen jättää tämän kesken matkan tienposkeen 'tärkeän työjutun' takia. Tosiasiassa hän nappaa kyytiin tyttöystävänsä, jonka hän ymmärrettävistä syistä on pitänyt perheeltään salassa. Tyttö on kuitenkin kiinnostunut mm. miehen perheestä, niinpä he päätyvät hänen kotitalonsa lähistölle metsätielle. Miehen tytär käveleekin sitten samaa reittiä, ja siitäkös vasta kommellus syntyy...
Oivaltava, humoristinen ja yllätyksellisen, hauskan lopun omaava Tekohengitystä on perheteemansa myötä IATin kahden aiemman elokuvan, Uudenvuoden aaton ja Kaikki on hyvin, tapainen, mutta ei mitenkään muilta osin. Kyseessä on IATille harvinainen tyylilaji, komedia. Tunnelma on lähinnä aiempaa Elokuvissa -elokuvaa, jossa myös mukavan rennon musiikin soidessa taustalla nähtiin hyvää huumoria. Edistysaskeleet ovat kuitenkin huomattavia. Minä pidin Elokuvissa -elokuvaa hienona sen nähtyäni, ja onhan se hyvä, mutta tämä on kuitenkin eri luokkaa.
"Tarinaa voisi viedä pidemmälle", sanoivat vanhempani kun heillekin tämän näytin, mutta minusta elokuva on hyvä tällaisenaan; se kertoo lyhyestä hetkestä; yhdestä kommelluksesta tiettyjen ihmisten elämässä. IAT onkin erikoistunut yksityiskohtien poimimiseen - pitkiä elokuvia tulee harvemmin; saa nähdä, tuleeko heiltä koko illan elokuvaa koskaan. Moiseen ei ole kuitenkaan tarvetta; IAT on hyvä siinä mitä tekee ja mitä on tähän mennessä tehnyt. Myös Tekohengitystä palvelee ideaansa tällaisenaan loistavasti. Tarkoituksena oli tehdä 'jotain muuta' kuin yleensä, ja siinä minun mielestäni onnistuttiin. Uudet aluevaltauksetkaan eivät näytä tuottavan minkäänlaisia ongelmia.
Kohtaus, jossa isä hakee tytön tarhasta, on osittain jouduttu kuvamaan vastavaloon, muuten kuvaus kaikkine osapuolineen on nättiä katseltavaa, verrattuna nyt yleiseen suomi-indien tasoon. Ohjauksesta pisteet menevät etenkin pikkutytön roolisuorituksen puolelle; etenkin kohta, jossa pikkutyttö ojassa käveltyään ja ojarumpua katseltuaan nousee ylös ja katsahtaa kameran suuntaan, kuitenkin vähän ohi, on erittäin onnistunut. On ihmeellistä, kuinka paljon pelkästään ilmeillä, tai tässä tapauksessa pikemminkin katseilla, pystytään viestimään, kun niitä käytetään oikein. Tässä niin tehtiin.
Huonoja hahmoja elokuvassa ei olekaan, vaikkakin äitiä voisi väittää hieman stereotyyppiseksi. Oli niin tai näin, äiti sopii rooliinsa sellaisenaan mainiosti. Lopun vuoroin isän, vuoroin tyttöystävän halittaminen on kerrassaan mainiosti toteutettu. Ja kyseessähän on pitkä otto, joka on toteutettu ihailtavan hyvin.
Reippaiden lopputekstien jälkeen elokuvasta jää hyvä mieli, ja voisin sanoa "lisää _tällaista_!" En kuitenkaan sano pelkästään niin, koska IAT itsessään on jo laadun tae, joten sanon mielummin "lisää mitä tahansa IAT:ilta!" ;)
P.s. Mikä voisi olla kaikkein mielenkiintoisinta, olisi toimintaelokuva IAT:ilta... mutta taitaa olla turhaa sellaista odottaa. Vai? :)
Arttu Haglund
luke@indyproject.de
http://luukku.dhs.org/amaz/
