Uudenvuoden aatto
Perinteisen kaavan mukaan vanhemmat tuntuvat "välittävän" murrosikäisestä
itsenäistyvästä lapsestaan tämän tukahtumiseen asti. IAT:n erilainen
ihmissuhdeaiheinen lyhytelokuva Uudenvuodenaatto heijastaa silmille asian
kääntöpuolen, kun roolit vaihtuvat: tyttären kasvettua nuoreksi aikuiseksi
äiti puolestaan haluaa jatkaa omaa itsenäistä elämäänsä. Kun ennen kaikki
tuntuu olleen paremmin, voi elämässä eteenpäin siirtyminen tuntua vaikealta.
Teknisesti Uudenvuodenaaton toteutus on tasaista IAT:n laatua.
Uudenvuodenaatto taitaa olla järjestyksessä jo IAT:n toinen laajakuvaa
käyttävä julkaistu lyhytelokuva ja kuvan käyttö on sen verran onnistunutta,
ettei valintaa todellakaan voi moittia. Leikkauksesta tosin vähän hämmentää
alun johdannon kohtausten väliset arvattavaksi jäävät aikaerot. Sen sijaan
alkutekstien jälkeen elokuva tuntuu etenevän selkeän lineaarisesti
uudenvuodenaaton aamusta iltaan. Kokonaisuuden hieman raskasta tunnelmaa
keventää tarinaa hyvin seuraava paikoitellen letkeähkö ja jatsahtavakin
IAT:n luottomuusikon Martti Anttilan luoma laadukas taustamusiikki.
On ilahduttavaa havaita, että IAT on viimeinkin niellyt ylpeyttään ja ottanut
huomioon myös tummempisävyisten näyttöpäätteiden omistajat: nyt myös ulkona
pimeässä illassa kuvatut kohtaukset erottuvat tummillakin monitoreilla
hyvin. Uudenvuodenaatossa myös kokonaisuus vaihtuvista kuvauspaikoista ja
vuorokaudenajoista huolimatta tuntuu valoisuudeltaan ja väreiltään
yhtenäisemmältä kuin sitä edeltävissä vastaavan laajuisissa IAT:n elokuvissa.
Ehkä paikoittain värit saattavat jäävät haaleiksi ja kuva siten hieman
harmahtavaksi, mutta se kuitenkin sopii kokonaisuuteen ja elokuvan tunnelmaan.
Ehdottomasti yksi Uudenvuodenaaton herkullisimmista kohtauksista tapahtuu
tytön paettua päivittäistavarakaupasta. Ensimmäisten kolmannesten melankolinen
sävy voi herättää katsojassa odotuksia itsetuhoisista tapahtumista. Kuitenkin
tytön laskeuduttua aidan yli rautatielle mahdollinen tragedia muuttuukin
yllättäen valloittavaksi hurmokseksi ja myös kuvan toisella puolella voi
tuntea ohitse kiitävän junan ilmavirran pyörittävän hiuksia kasvoilla. Ihana
ja vapauttava tunne - ainakin jos on joskus omassa elämässään tullut kokeiltua
edes jotain vastaavaa. Ohikiitävä onnellinen hetki, jonka toivoisi kestävän
ikuisesti.
Jo toistamiseen IAT:n elokuvassa päivittäistavarakauppa osoittautuu jokseenkin
pelottavaksi tai vähintäänkin ahdistavaksi paikaksi. Kaupan kohtauksessa
Uudenvuodenaatto syyllistyy mielestäni kuitenkin jo pieneen ylilyöntiin:
tytön poistuminen törmäyksen jälkeen kaupasta nopeasti ja paniikinomaisesti
juosten tuntuu liioitellulta ja siten jopa epäuskottavalta. Asiayhteydestä
irrotettunahan moisesta käytöksestä tulisi tehtyä attribuutioita jopa
myymälävarkaudesta. Toisaalta subjektiivisissa muistoissa tapahtumilla on
yleensä tapana värittyä. Joka tapauksessa Anni Mustonen ansaitsee pisteen
varsin vaikuttavasta roolisuorituksesta elokuvan tyttönä - kirjeen monologiaa
myöten.
Uudenvuodenaatto on yksin menneitä muistelemaan jääneen tytön melankolinen
ja siten myös riipaiseva kirje äidille. Yhtä aikaa koskettava ja kasvattava
elokuva ajan vääjäämättömästä kulumisesta: niistä pienistä ohikiitävistä
onnellisista hetkistä, jotka katoavat ikuisesti ajan mukana menneisyyteen.
"Tällainen taitaa olla susta kamalan naiivia, äiti." On aika ottaa elämässä
seuraava askel eteenpäin.
Asko Soukka
asko.soukka@iki.fi
http://www.iki.fi/asko.soukka/
