projekti:

E n k e l i

Mistä te saitte luvan ottaa sähköä?

Enkeliä lähdettiin työstämään lyhyen runon pohjalta. Käsikirjoituksessa päädyttiin heti fantasiamaailmaan, mutta pienen kierroksen kautta kuitenkin palattiin ainakin aivan oikean maailman rajan tuntumaan. Ehkäpä elokuvassa on teemallisestikin kyse hieman tästä, rajoista ja niiden välillä liikkumisesta. Peruskonsepti kävi melko nopeasti selväksi ja alettiin pohtia toteutusta. Aiemmissa palavereissa oli tiivistetty, mikä ryhmän elokuvissa oli ollut toimivinta ja mitä haluttaisiin vielä kokeilla. Näistä muodostui melko aukoton yhdistelmä valaistusta, verkkaista tunnelmaa, yllättäviä käänteitä ja romantiikkaa. Näyttelijäkaarti kasattiin tutuksi tulleista ja luotettaviksi todetuista näyttelijöistä, joista erityisesti Lasse Luoma (Matkaseura) pääsi omimpaan rooliinsa. Sanni teki itse siipensä ja jousensa.

Ensin suunnittelimme kuvaavamme puhtaasti iltahämärässä, ehkä jopa ilta-auringon valossa, mutta realiteetti oli, että kuvausaikataulullisesti se tulisi olemaan mahdotonta. Aloimmekin lähes samantien pohtia keinovalon käyttöä ja siirsimme kuvaukset syysillan pimeyteen. Vantaan Energia ei ollut halukas tukemaan nuorten taideharrastusta, joten jouduimme etsimään sähköpistoketta läheisistä taloista. Suhteilla saimmekin sähköä noin 100 metrin päästä kuvauspaikasta. (Tarvittiin aika paljon johtoa, sanon). Kuvaukset keskeytyivät kuitenkin hetkeksi, kun ko. taloyhtiön hallituksen delegaatio marssi paikalle (noin klo 23!) ja tenttasi sähkön alkuperästä. Saimme keuhkoihimme tupakansavua ja neuvon seuraavalla kerralla lähestyä asiassa taloyhtiön hallitusta eikä talon asukasta.

Itse kuvaukset vaihtelivat tunnelmaltaan hyytävän ja hilpeän välimaastossa; mieltä ja ruumista lämmiteltiin niin tanssimalla kuin visailemallakin. Kaikki materiaali kuvattiin tiivin, noin 8 tunnin, kuvaussession aikana. Alunperin enkelin lento oli tarkoitus kuvata kunnianhimoisesti kiidättäen Sannia pyörätuolin päällä, mutta se osoittautui sekä vaaralliseksi että mahdottomaksi. Proosallisempana vaihtoehtona iskimmekin kameran jalustan päähän, avasimme teleskooppijalat äärimmilleen, nostimme kameran korkeuksiin - ja juoksimme. Aikataulun suunnittelu oli ollut varmasti avuksi, nyt näyttelijöille jäi turhaa ja kylmää odotteluaikaa. Akuutista väsymisestä huolimatta kaikki meni loistavasti. Asialle omistautunut tiimi pelasi yhteen paremmin kuin koskaan ennen, ja se näkyy myös lopputuloksessa. Hampaankoloonkin jäi silti vielä purtavaa. Täysin ilman ennakkoohjausta tai harjoituksia paikalle tuodut näyttelijät jäivät tekemisen melskeessä turhan vähälle huomiolle, ja joissain kuvissa oikeaa lopputulosta jouduttiin metsästämään hakuammunnalla. Näyttelijät kuitenkin osoittivat osaamisensa ja täyttivät roolinsa ääriään myöten.

Koska tähtäsimme Enkelillä Vividin videokilpailuun, jouduimme lyömään jälleen kerran muusikollemme Martti Anttilalle - joka oli juuri lähdössä kuoromatkalle Turkkiin - tiukan deadlinen. Purnauksesta huolimatta Martti ratkaisi ongelman luovasti ja äänitti elokuvan musiikin tuolla reissulla kuorotovereidensa kanssa. Tuliaisina Martilla olikin DAT-nauha ja 40 hengen kuorolaulua.

Pyörätuolia käytettiin kamera-ajoihin.

Tomppa ja Late kuljettavat keskeisiä lavasteita.

Valaistus näyttelee toista pääosaa Enkelissä.

Valomiehet tutkivat tilannetta lcd-näytön läpi.

Kameraa asetellaan laskeutumista varten.

Enkelin ilmestyminen kuvataan Lassen olkapään yli.

Kuvakäsikirjoitus:
Sivu [1], [2], [3], [4], [5], [6], [7], [8], [9]

Kuvausdokumentti

Kalusto

Kuvauspaikat

Aikataulu

"Ottaen huomioon kuvauspaikan ja -ajan, niin lopputulos on vallan ällistyttävä. Varsinkin ne valot; ne ovat niin loistavat."

"Kahdeksan tuntia kylmässä yössä on aika hirveän paljon, mutta sellaisessa syntyy hyvä henki."