projekti:
H y p p y
Ehdottomasti sen pitää tapahtua pulkkamäessä.
Videoharrastajat tietävät, että koulussa videokurssille mennään vain pätemään. Pitkälti näissä lähtökuopissa istuskelimme Marcuksen kanssa Kallion lukion käytävällä päämme puhki, kunnes pitkällisen pyörittelyn jälkeen idea oli valmis kypsymään. Halusimme ehdottomasti tehdä pätkän, joka tapahtuu pulkkamäessä, ihan vain siksi, että sitä voisi olla kiva kuvata. Ja jos olisi poika ja tyttö, jotka lopulta eivät saakaan toisiaan. Ja siinä se sitten olikin. Harvoin elokuvanteko on ollut yhtä mutkatonta, vaikka talven kulku oikuttelikin välillä: elokuvan suuri hyppyri oli sulaa olemattomiin edeltävällä viikolla.
Kuvaukset olivatkin lastenleikkiä. Marcus laski stigalla, minä kameran kanssa pulkalla. Lähikuvassa istun stigan etusuksen päällä. Kuva, jossa Marcus lentää korkeuksissa kuvattiin sekin aika proosallisesti: poika kelkkoineen kökötti tasakattoisen omakotitalomme räystään reunalla ja sininen taivas toimi bluescreen-kankaana. Samaiselta katolta kuvattiin lumihankea vasten etääntyvä tyttö. Ilmakuva kesäisestä kylästä saatiin Vantaan kaupungilta ostetusta tulosteesta, joka tosin alunperin oli hankittu aivan muihin tarkoituksiin. Pilvet lisättiin Photoshopin clouds-efektillä. Still-kuvaa käsittelemällä saatiin aikaan maisema, johon upotettiin etääntyvä tyttö ja nouseva poika. Lopputulos viimeisteltiin vielä geneerisellä syntsamusiikilla ja pienellä rumpukompilla.
Vaikka tästä voisikin saada sellaisen käsityksen, että olisimme tehneet elokuvan jotenkin puolivillaisesti, se ei pidä paikkaansa! Melkein yhtä paljon aikaa kuin kului mäkiosuuksien kuvaamiseen, käytettiin monologin nauhoittamiseen. Marcus oli siinä parhaimmillaan.
ESIMERKKI KUVANKÄSITTELYSTÄ
Ensin otettiin still-kuva maisemasta pulkkamäen rinteeltä...
... ja sitten vähän muunneltiin totuutta.
