Lyhytelokuva: työnimi STARS
-----versio 0.5.0
Ismo Kiesiläinen
Henkilöt:
MARKO, hiljainen, seurustelee Sannan kanssa, tuntee oikeastaan Sannan lisäksi vain Mikon
SANNA, iloinen ja yliaktiivinen, seurustelee Markon kanssa
MIKKO, paljon äänessä, porukan johtohahmo Sannan ohella
KAI, muusikko
KRISTIINA, hiljainen
TAPIO, käytännön tyyppi, intohimona pillirakennelmat
KOHTAUS 1
Sanomatalo int. päivä
Marko seisoo Sanomatalon välisillalla ja katselee alhaalla seisoskelevaa ryhmittymää, joka koostuu muutamasta pojasta ja yhdestä tytöstä. Näyttää olevan hauskaa, mikä muistuttaa Markoa tämän omista ystävistä joskus kauan sitten. Sanna kävelee päätyovesta sisään. Marko seuraa kulkua tarkasti ylhäältä, Sanna ei kuitenkaan huomaa. Sanna kävelee määrätietoisesti aukiolla seisovien luokse ja halaa vuorotellen jokaista ja aloittaa jutustelun, joka ei kuitenkaan kuulu ylös. Marko etsii joukosta katseellaan Mikkoa muttei löydä.
Elokuva siirtyy Markon ajatuksissa edelliseen kesään.
KOHTAUS 2
Sanomatalo, puolisen vuotta aikaisemmin, int. päivä (loppu ext.)
Sanna ja Marko kävelevät rivakasti talon päätyovesta sisään ja suuntaavat aukiolle. Sanna kulkee edellä ja Marko tulee hieman hitaammin perässä. Kun lähestytään aukiolla seisovia ihmisiä, Sanna kiihdyttää vauhtia juoksuaskeliksi, mutta Marko jatkaa kävelyä. Yksi pojista, Mikko, juoksee Sannaa vastaan ja suorastaan hyppää tämän kaulaan. Seuraavaksi Sannaa tulee halaamaan tyttö, Kristiina, mutta huomattavasti maltillisemmin. Aukiolle päästäessä vielä yksi poika, Kai, halaa Sannaa. Viimeinen pojista, hieman taaempana seisonut Tapio, moikkaa. Mikko tulee halaamaan Markoa, muut lähinnä moikkaavat ohimennen.
Kristiina ojentaa Sannalle värikkään eläinhahmolla koristellun pillin.
KRISTIINA
Me löydettiin sulle tällainen.
SANNA (tirskahtaa)
Aika hellyyttävä. Ihan mun näköinenkin.
MIKKO
Niin, paitsi että sinä olet paljon lyhyempi.
Kaikki nauravat.
SANNA
Tämä onkin joku anorektikko.
MIKKO
Siinä on varmaan jokin muukin vika, kun se on tuon värinen
KRISTIINA
Se on persoonallinen.
SANNA (katsoo pilliä ja sitten Kristiinaa)
Kiitos, tämä menee asumaan tänne.
(laittaa pillin taskuunsa)
Tapio ja Kai ovat puhuneet taustalla, mutta palaavat rinkiin.
KAI
Meidän pitää syödä.
SANNA
Joo, mulla on ainakin nälkä.
TAPIO
Meillä on ihan hyvin aikaa, juna lähtee vasta tunnin päästä.
MIKKO
Ehdotan, että syömme roskaruokaa.
SANNA
Omaperäinen ehdotus!
Naurua.
Mikko lähtee juoksemaan puolittain takaperin kohti pyöröovea ja Sanna juoksee perässä. Marko seuraa Sannaa ja muut tulevat taaempana. Mikko ottaa pyöröovessa ylimääräisen kierroksen ja Kai lähtee mukaan. Kristiina jää vielä kilpajuoksun ajaksi seisomaan sisäpuolelle, kun Sanna, Marko ja Tapio odottavat ulkopuolella. Mikko ryntää ulos ja Kai otttaa Kristiinan mukaansa sisältä.
MIKKO (Kaille kävelyn jatkuessa)
Minä muuten voitin.
KAI
No ihan täpärästi. Minulla kramppasi vatsa.
KRISTIINA
Mikko otti varaslähdön.
MIKKO
Myönnä ihan suoraan, ettei tämä ole sinun lajisi.
KAI
En myönnä.
KOHTAUS 3
Carrols, int. päivä
Istutaan pyödän ääressä. Mikko istuu päädyssä, Sanna toisella puolella Markon vieressä. Toisella puolella istuu Tapio ja Kai. Kristiina kävelee pöytään viimeisenä. Muut syövät, Markolla on vain juoma.
KAI
Minä kyllä väitän, että siinä juoksussa oli jotain epäreilua. Yritin vaikka kuinka ohittaa, mutta se ei onnistunut.
MIKKO
No, jokainen epäonnistuu joskus.
TAPIO
Joo, kyllä se oli ihan selvä kisa.
SANNA
Mitä me tehdään?
MIKKO
Kalastetaan ja virkataan
SANNA (naurahtaa)
Ei mutta oikeasti.
TAPIO (ottaa kasan pillejä tarjottimeltaan)
Me voidaan rakentaa jotain pilleistä.
Mikko ottaa pari pilliä ja ryhtyy rakentamaan Tapion kanssa. Kai osallistuu myös taholtaan. Marko ottaa pillin ja taittelee siitä kolmion.
SANNA
Niin, tai sitten voidaan tehdä jotain ihan muuta!
KRISTIINA
Nukutaan.
MIKKO
Kutsutaan pimeitä voimia.
KAI
Juostaan kilpaa pyöröovissa.
TAPIO
Ratkaistaan yhtälöitä.
SANNA
Pelataan tyhmiä seurapelejä.
MARKO
Ollaan hiljaa.
Kaikki katsovat Markoa ja ovat kuin vahingossa hetken hiljaa.
MIKKO
Ollaan jääpalasotaa!
Mikko pujottaa salamannopeasti jääpalan Sannan niskaan ja Sanna kirkaisee.
SANNA
Sika!
Taustalla Kai pujottaa jääpalan Kristiinan niskaan ja Kristiina vinkaisee. Samalla Mikko yrittää laittaa jo toisen jääpalan, tällä kertaa Tapion niskaan, mutta Tapio väistää. Sanna käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tunkee jääpalan Mikon paidankaulukseen. Alkaa hetken kestävä sotatila, jossa jääpalat lentelevät. Marko väistää tuolillaan hieman taaksepäin ja väistää pari Mikon yritystä.
Lopulta Mikko nousee ylös huudahtaa.
MIKKO
Stop!
SANNA
Miksi?
MIKKO
Minulta loppui jäät.
TAPIO
Rauhanneuvottelu.
MIKKO
En minä osaa neuvotella.
KAI
Meidän pitää varmaan pikkuhiljaa mennä junaan.
SANNA
Herraisä niin tosiaan. Mikko, onko meillä kiire?
MIKKO
Ei niin kiire....ettei ehtisi vielä yhtä jääpalaa...
Sujauttaa kädessään olleen jääpalan Sannan niskaan.
SANNA
Sika.
Muut alkavat nousta ylös. Sanna kaivaa jääpalaa paidastaan Mikon auttaessa. Tapion rakentama pillisilta jää pöytään.
KOHTAUS 4
Rautatieasema, junalaituri, ext. päivä
Ryhmä kävelee kohti junaa verrattain rivakasti. Marko pitää Sannaa kädestä ja Mikko kävelee edellä puoliksi takaperin. Kristiina ja Kai kävelevät vierekkäin.
MIKKO
Hop hop. Saatte kohta kävellä koko matkan.
SANNA
No, onhan meillä tässä koko elämä edessä.
KAI
Viikonloppu ainakin.
Mikon johdolla hypätään junaan ja etsitään paikka. Marko ja Sanna istuvat ikkunan viereen, Mikko Sannan viereen.
Juna lähtee liikkeelle.
KOHTAUS 5
Juna, int. päivä
Marko katselee ikkunasta ulos ja vilkuilee välillä Sannaa, joka vilkuilee välillä takaisin. Tapio, Kai ja Mikko rakentavat siltaa pilleistä.
(dialogia tähän)
KOHTAUS 6
Mökki, ext/int. päivä
Ryhmä saapuu meren rannalla sijaitseva mökin pihaan kävellen. Mikko menee edeltä avaamaan ovea, muut jäävät katselemaan ympärilleen. Sanna juoksee rantaan. Marko jää ylemmäs katselemaan.
Mikko kävelee oven avattuaan Markon luokse ja on sanomaisillaan jotain, muttei lopulta sanokaan, vaan hymähtää hiljaa ja kääntyy takaisin mökille päin.
MIKKO
Noniin. Sisään sieltä.
Sanna juoksee rannasta Markon ohi ovelle. Mikon johdolla mennään sisälle. Mikko lukee samalla kännykkäänsä tulleen viestin.
MIKKO
Tärkeä tiedotus! Kynttilöitä ei saa polttaa.
SANNA (nauraen)
Miksei?
MIKKO
Koska me olemme vielä nuoria emmekä osaa käsitellä niitä.
SANNA
Vau.
Sanna ryntää ensimmäisenä olohuoneeseen ja hyppää sohvalle. Muiden seuratessa perässä Marko jää ovensuuhun seisoskelemaan.
MIKKO (Markolle)
Jos olisi paatunut teini, täällä voisi pitää hirveitä bileitä.
MARKO
Kai tässä vielä ehtii paatua.
Mikko hymähtää ja menee olohuoneeseen ja istuutuu.
SANNA
Marko, tule nyt tänne sieltä.
Marko kävelee olohuoneesen ja hypähtää sohvalle Sannan viereen.
TAPIO
Kai, mä keksin aika hyvän rakenteen. Jos nämä kantavat rakenteet tekee kahdesta pillistä...
SANNA
Pistäkää ne pillit nyt pussiin.
TAPIO
Nämä on tärkeitä asioita!
Marko kuiskaa jotain Sannan korvaan ja molemmat nousevat ylös ja kävelevät ulko-ovelle päin.
MARKO
Me käydään rannassa.
SANNA
Ette sitten tee sillä aikaa mitään hauskaa.
MIKKO
Me mökötämme sillä aikaa.
Sanna ja Marko kävelevät käsi kädessä pihalle. Mikko jää katsomaan ikkunan läpi.
KRISTIINA
Minun pitääkin näyttää heti valokuvia.
Jonkin ajan kuluttua Sanna ja Marko tulevat takaisin sisään.
MARKO
Nyt pelataan seurapeliä.
Sohvalle valokuvia katsomaan kerääntyneet kääntyvät yllättyneenä katsomaan ovelle.
KRISTIINA
Joo!
Mikko hakee hyllystä pelilaatikon.
MIKKO
Joo, mutta te ette ole sitten samassa joukkueessa, se on epäreilua.
SANNA (kikattaa)
No sitten minä tulen sinun joukkueeseesi!
MIKKO
Ei minun tarvitse ottaa blondia samaan joukkueeseen!
SANNA
En minä ole blondi!
MIKKO
No vastaat ainakin kahta blondia.
Sanna hypähtää Mikon viereen sohvalle.
SANNA
Pah.
KRISTIINA (Kaille)
Me ollaan kai joukkue?
MIKKO
Joo, te olette Kai-joukkue. Ja Marko ja Tapio on joukkue, eikö?
MARKO
Joo.
Peli alkaa ja jatkuu.
KOHTAUS 7
>mökki, int. ilta
Katsotaan elokuvaa. Pöydällä on tyhjiä limupulloja, pari sipsipussia ja pilleistä rakennettu silta. Isommalla sohvalla lojuvat varsin tiiviisti Sanna, Marko ja Mikko. Toisella sohvalla istuvat Kai ja Kristiina. Tapio istuu tuolilla ja hypistelee pillejä käsissään. Marko katsoo enemmän Sannaa kuin elokuvaa, välillä muuten vain ikkunasta ulos, jossa alkaa olla yö.
Kaikki naurahtavat jollekin elokuvan yksityiskohdalle.
KAI
Aika uskottavaa!
TAPIO
Eikä edes ihan ensimmäisen kerran tässä elokuvassa.
KRISTIINA
Shh! Pojat.
Elokuva loppuu ja televisio jää näyttämään lumisadetta. Kukaan ei liiku eikä sano mitään, kunnes hiljaisuuden katkaiseen soiva puhelin. Kristiina vastaa.
KRISTIINA
Hei äiti.
...
Eikä.
...
Katsottiin elokuvaa..
...
Eikä ole.
...
Nojoo.
Laskee puhelimen.
KRISTIINA
Minun pitää olla parin tunnin päästä kotona.
Pieni hiljaisuus.
KRISTIINA
Tyhmää.
Kai nousee ylös ja sytyttää valot.
SANNA (peittää silmänsä!)
Maailmanloppu!
KAI
Minä voisin kai lähteä samalla saattamaan.
TAPIO
Älä unohda, että meillä on rakennus kesken.
SANNA
Et sinä nyt lähde mihinkään.
KRISTIINA
Ei sinun tarvitse oikeasti.
MARKO
Minä voisin lähteä oikeastaan...koeviikko kanssa.
MIKKO
Kerrankin olet tänne asti päässyt, niin et sinä nyt lähde mihinkään.
Marko katsoo Mikkoa hyväksyvästi.
MARKO (Kristiinalle)
Tai sitten en...
KRISTIINA
Ei minua tarvitse saattaa, höpsöt.
Kaikki nousevat ylös ja saattavat Kristiinan ovelle ja halaavat.
KRISTIINA (kohdistaa pääosin Kaille)
Kiitos, oli kivaa.
SANNA
Hei hei, nähdään ensi viikonloppuna!
KRISTIINA
Nähdään.
Seisottuaan hetken ovensuussa itsekukin palaa takaisin sohville. Kai ottaa matkalla kitaran ja alkaa näppäillä sitä. Tapio rakentaa pillisiltaa.
MIKKO
Kiva kun olette täällä.
SANNA
Kiva itsellesi.
MIKKO (nostaa päätään)
Kutsutaanko nyt pimeitä voimia?
SANNA
Ei.
Marko silittää Sannan hiuksia ja kaikki ovat hetken hiljaa Kain soittaessa toisella sohvalla.
Yhtäkkiä Sanna nousee ylös ja kävelee kuistille. Marko ja Mikko vilkaisevat toisiaan. Hetken kuluttua Mikko kävelee Sannan perään ulos. Ikkunan läpi näkee Sannan nojaavan Mikon olkapäähän ja itkee.
KOHTAUS 8
mökki/piha, int./ext. yö
Marko herää sohvalta. Kai nukkuu toisella sohvalla ja Tapio lattialla. Pöydällä on levällään pillejä ja keskeneräinen rakennelma. On täysin hiljaista. Marko nousee ylös ja kävelee keittiöön juomaan. Palatessaan takaisin katselee hetken huonetta ja lähtee etsimään Mikkoa ja Sannaa ulos.
Marko astuu ovesta ulos ja katselee ympärilleen ja lähtee hiljaa kävelemään kohti rantaa. Päästyään rantasaunan luokse Marko näkee Sannan ja Mikon istumassa laiturilla ja jää kuuntelemaan.
MIKKO
Entä Marko?
SANNA
Älä ajattele nyt sitä. Marko on niin erilainen. Ja... Marko ei ole nyt tässä.
MIKKO
Mutta...
SANNA
Ei mun ja Markon välillä ole enää pitkään aikaan ollut... ei se varmaan edes välitä minusta.
MIKKO
Välittää se.
Sanna silittää Mikon hiuksia.
SANNA
Mikko... mä pidän susta ihan oikeasti.
MIKKO
Minäkin...mutta
SANNA
Shh..
Sanna kurottautuu Mikkoa kohtii suudellakseen tätä, Marko vajoaa istumaan rantasaunan seinää vasten.
Sanna ja Mikko jäävät nojaamaan toisiinsa laiturille.
KOHTAUS 9
mökki, int. aamu
Sanna, Mikko, Tapio ja Kai istuvat pöydän ääressä juomassa teetä. Marko astuu sisään ulko-ovesta ja on hetken paikallaan ja katsoo pöydän ääressä istuvia.
MIKKO
Huomenta.
MARKO
Huomenta.
Marko istuutuu pöytään Sannan viereen ja Sanna antaa tälle suukon poskelle. Kaikki istuvat hetken hiljaa teetä hörppien.
TAPIO (nostaa päätään)
Mulla oli kivaa.
KOHTAUS 10
Asema, ext. päivä
Juostaan laiturilta toiselle. Päästään junan luokse, jossa Marko astuu junan portaille. Kaikki ovat verrattain pirteitä, Marko hieman poissaoleva. Sanna halaa Markoa ja katsoo tätä.
SANNA
Hei hei.
Mikko tulee vielä halaamaan.
MIKKO
Kiva kun olit mukana... Nähdään.
MARKO
Nähdään.
Juna lähtee liikkeelle. Kaikki vilkuttavat. Mikko ottaa Sannaa kiinni kädestä.
KOHTAUS 11
Sanomatalo, int. päivä, takaisin preesens-ajassa.
MIKKO
Marko! ... Marko!
Marko seisoo yhä välisillalla ja katselee alas, jossa ei enää ole ketään. Huudon kuulleessaan käännähtää ympäri ja näkee Mikon.
MARKO
Mikko.
MIKKO
Moi.
Marko katsoo hetken Mikkoa ja hymyilee sitten.
MARKO
Moi. ...Mitäs kaikille kuuluu?
MIKKO
Hyvää kai. Aika vähän on muuttunut. (Katsoo Markoa) Kai ja Kristiina seurustelevat.
Marko katsoo Mikkoa hetken.
MARKO
Entä Sanna? Mitä sille kuuluu?
MIKKO (naurahtaa)
Enpä tiedä. En ole varmaan puoleen vuoteen nähnyt.
Marko katsoo hetken epäluuloisesti ja naurahtaa.
MARKO
Joo.. en minäkään.
Pojat jäävät nojaamaan kaiteeseen ja katselemaan pohtien. Alhaalta voi nähdä heidän puhuvan jotain ja nauravan välillä.
LOPPU.
|
|
|
