projekti:
Uudenvuoden aatto
Ismo, missä se laajakulma on?
Lara, missä se tarkennus on?
Uudenvuoden aaton käsikirjoitus oli hyvin ongelmallinen. Idea syntyi päässäni palapelin tavoin pieninä väläyksinä. Olin lueskellut Michael Rabigerin kirjaa Directing - film techniques and aestethics, joka innoitti minua lähestymään tilanteita entistä enemmän roolihahmon kautta. Ajattelin Uudenvuoden aattoa (silloin vielä työnimellä Äiti) jonkinlaisena harjoitustyönä, jonka voisin joululoman puhteena kuvata. Jos jättäisi pois valot, hankalat kuvauspaikat, monet päähenkilöt ja vieläpä erillisen kuvaajan (!), olisiko ehkä paremmin aikaa opetella asian ydintä? Ongelmia oli kuitenkin luvassa, sillä elokuva kertoi aiheesta, josta en tiennyt mitään. Lähestyin asiassa Anni Mustosta, joka oli aiemmin esiintynyt Matkaseura-elokuvassa. Kerroin ideasta ja pyysin, että hän kirjoittaisi elokuvassa tarvittavan monologin. Jätimme sen hautumaan.
Kuten todettu, kantava motiivi projektissa oli irtiotto kuluneista teemoista ja työskentelytavoista. Mielessäni pyöri elokuva, joka lähestyi enemmän dogmamaista ilmaisua. Käsikirjoituksen muotoutuessa alkoi kuitenkin käydä ilmi, että elokuvasta tulee hyvin visuaalinen. Pyysin Laraa kuvaajaksi, Late tuli paikalleen äänimieheksi ja lopulta meitä olikin koko tiimi kasassa. Kuvauspäiviä odotellessa viimeistelimme Annin kanssa tekstiä. Otin askeleita analyysin suuntaan ja pilkoin kohtauksia etsien niistä jonkinlaista ydintä - välillä turhaan. Lähdimme kuvauksiin soitellen.
Kun oli otettu askel visuaaliseen suuntaan, ei siitä ollut enää mahdollisuutta perääntyä. Onneksi työskentelymme ryhmänä alkoi jo sujua melko rutiininomaisesti, ja Lara yhdessä valomies Marcuksen kanssa hoiteli kuvallista ilmaisua verrattain itsenäisesti. Minulle ja Annille, joka oli ottanut täyttääkseen pääroolin, jäi aikaa tutkia käsikirjoitusta. Väänsimme ja käänsimme ja pikkuhiljaa jopa muutimme erään ratkaisevan kohtauksen merkityksen päälaelleen. Vaikka alkuvalmistelut ja aikataulut olivat melko heppoiset, huomasimme yhtäkkiä tekevämme tarkinta työtä tiimimme historiassa. Aikataulun väljyys antoi meille aikaa, jos kohta myös ehkä muutti projektin luonnetta hieman kohti epämääräisyyttä. Lopulta kuvaukset jakaantuivatkin pitkälle ajanjaksolle useampaan yksittäiseen kuvaussessioon ja täydentäviä kuvia haettiin pitkin tammi- ja helmikuuta.
Elokuvan rakenne oli niin epämääräinen, että jopa tiimimme sisällä oli hieman hahmotusvaikeuksia. Yritimme ohjailla katsojaa visuaalisilla vihjeillä ja epäkronologisella kerronnalla, jonka liimasimme kasaan monologilla, joka lopulta linkittyy sekin elokuvan tapahtumiin. Vaikuttaako epätoivoiselta? Edintointivaiheessa siltä alkoi tuntua. Uudenvuoden aatolla oli kuitenkin vahvuutensa, jotka nostivat elokuvan suosta: Anni on roolissaan erinomainen ja Martti Anttilan vähäeleinen musiikki sitoo värikkäät ja harkitut kuvat pehmeäksi paketiksi, joka on varmasti elokuvistamme tasapainoisimpia. Parempi ennakkosuunnittelu ja ensimmäisen vision kyseenalaistaminen olisi kuitenkin ollut tarpeen, jos olisimme halunneet myös katsojan pääsevän sisälle tytön maailmaan.
