Prologi
Ennen kuvauksia odotukset olivat suunnilleen tällaiset: oja, veteen joudutaan, hellettä, tuntemattomia alueita, kivoja tyyppejä ja vähän väsymystä.
Palaveri
Kuvauksia edeltävänä perjantaina pidettiin koko tiimin palaveri, jossa käytiin läpi tulevien päivien aikataulut ja järjestelyt. Uutena äänenä projektin tuotantopuolella oli Netta Norro (oikealla), joka tekee tässä tuttavuutta Tompan ja Liisan (ja) muffinsien kanssa.
Ismo opastaa Max Ovaskaa kuvauspaikalle Mankkaan synkkiin metsiin.
Välillä näyttelijöitä kuljetettiin autoilla, mutta pääosin (tehokkuuden nimissä) heidät opastettiin linja-autoihin - kuvauspaikan joukkoliikenneyhteydet kun olivat mitä mainioimmat. Kauppa ja kahvilasta käyttöön varattu wc merkittiin myös muistiin. Kuvassa toista pääosaa esittävä Katariina Väisänen.
Akvaario
Elokuvan ojaan sijoittuvat tapahtumat kuvattiin yksiöön lavastetussa miljöössä. Akvaario teetettiin mittojen mukaan ja sisustettiin mahdollisimman autenttisen näköiseksi.
Pohjalle hiekkaa, kuolleita lehtiä, vesikasveja ja pätkä juurakkoa. Vesi värjättiin tarkoitukseen tehdyllä akvaariovalmisteella sameanruskeaksi. Kivet ja ylimääräinen hiekka ovat tehosteita varten. Hikikin tuli.
Vesiliskon lisäksi akvaarioon muutti kuvausten ajaksi hevosjuotikas (kuvassa, huom. ei iilimatona tunnettu verijuotikas), sudenkorennontoukka ja viisi sammakonpoikasta (joista sudenkorennontoukka söi kolme ja puoli).
Lara sommittelee ojan maisemaa. Pahvilla on rajattu ylimääräisiä heijastuksia.
Akvaariota kuvattiin niin sivusta, päältä kuin altakin. Säädön aikana vesilisko pääsi rentoutumaan taustalla näkyvään backstage-akvaarioon.
Lisko kyllästyi välillä turhan lämpimäksi ehtineeseen veteen ja kiipeili kasveissa.
Mankkaalla
Suurin osa kuvauksistamme sijoittui Mankkaalle pientaloalueen laidalle. Kun autot oli pysäköity taksien ja postimiesten tielle, pystytettiin leiri. Netta vastasi muiden järjestelyjen ohella yleisestä cateringista, joka täydensi omia eväitä.
Ensimmäiset kuvauspäivät osuivat vielä loppukesän hellejaksolle, joten juotavaa oli varattu hirveät määrät. Sitä myös kului hirveät määrät.
Kohtaukset oli käyty läpi jo etukäteen, joten kuvauspaikalla riitti henkinen valmistautuminen ja sopivan yhteyden löytäminen. Heiteltiin palloja ja pidettiin tuijotuskilpailuja. Ismo ja näyttelijät pitämässä viime hetken palaveria.
Vakioäänittäjämme Late oli työtehtävissä AssemblyTV:ssä, joten housuihin hyppäsi monitoimimiehemme Tomppa. Varusteisiin kuului haulikkomikrofoni puomeineen ja tuulisuojineen sekä äänimikseri. Sen kautta äänet nauhoitettiin kameralle. Uusien laitteiden kanssa oli hieman totuttelemista ja johtoakin riitti.
Pitkän tauon jälkeen Larakin totutteli jälleen sotaratsuumme VX9000:een. Hattu päässä.
VX9000:ssa on mikrofonisisääntulon lisäksi myös linjatulo, joten käytimme sitä - kun välissä ollut mikseri sopivaa signaalia tarjosi. Vaikka ulkona ei juuri häiriölähteitä olekaan, varmistettiin näin parempi äänenlaatu.
Heti alusta lähtien pääosanäyttelijämme Kalle sai totutella elokuvanteon rytmiin. "Noniin, viiden minuutin päästä aloitetaan." "Vielä menee hetki, vaihdetaan vähän kameran paikkaa." "Äänessä on jotain häikkää, vielä viisi minuuttia." "No niin, nyt aloitetaan, kengät jalkaan ja hattu päähän!" "Odotapa ihan pieni hetki vielä, me vähän säädetään." Tiimilläkin oli totuttelemista. "Mä syön vielä tän yhden leivän." "Miks vaan kymmenen minuutin tauko? Kakskymmentä!" "Ei jatketa vielä."
Rannalla-elokuvassa LCD-monitori oli hyvä kätkeä liialta valolta talvitakin suojiin. Nyt varjostimen asian ajoi kanoottipussi. Sen ja näyttelijöiden tarkkailu yhtä aikaa oli kuitenkin melko lailla mahdotonta, joten pääasiassa ohjaaja tarkisti monitorista tilanteen ennen kuvaa ja kuvan jälkeen. Terveisiä Tuukalle!
Kuten asiaan kuuluu, aikataulu venyi hieman. Ensin Anne ja Max unohdettiin hakea bussin päätepysäkiltä, sitten jouduttiin vielä odottamaan tunnin verran. Onneksi oli syötävää - ja limua...
Ismo ja Kalle valmistautuvat pahaa aavistamatta seuraavan otoksen kuvaamiseen. Taustalla on hässäkkää, koska Maxin limupulloon piiloutunut ampiainen on tehnyt terroristi-iskun.
Netta tutkailee pallokalan näköistä näyttelijää ja tulee siihen tulokseen, että terveyskeskukseen on lähdettävä. Turvonneen huulen lisäksi allerginen reaktio ehti hetkessä selkään saakka. Max oli yltä päältä punaisissa näppylöissä.
Terveyskeskusreissu venähti arvattavasti pariin tuntiin. Muut jäivät epätietoisina leiriin odottelemaan, josko kuvauksia voitaisiin vielä jatkaa. Lastattiin laivaa ja heiteltiin kiviä. Taukoa tulikin pidettyä koko viikon edestä.
Parin tunnin päästä turvotus ja näppylät olivat enimmäkseen kadonneet. Lääkäri oli ohjeistanut lepäämään, mutta Max halusi ehdottomasti aloittaa kuvaukset. Netta oli tuottajamaiseen tapaaan epäileväinen.
Olimme kolmisen tuntia jäljessä aikataulusta ja Kallen olisi pitänyt käytännössä olla jo kotona. Seuraavana päivänä kuvaukset alkaisivat taas aikaisin aamulla. Jotta kuvaukset saataisiin kunnialla läpi, Ismo ja Lara päättivät turvautua epäortodoksisiin keinoihin.
Kallen kuvat kuvattaisiin ensin, jotta poika voidaan viedä kotiin mahdollisimman pian. Sen jälkeen Anne ja Max joutuisivat näyttelemään stand-inin kanssa. Ismo piti siis lainahatun päässään ja istui Kallen paikalle.
Kuvasuunnitelmaa muutettiin sen verran, ettei Kallen suunnasta kuvattavissa otoissa näy Kallea etualalla.
Alunperin oli tarkoitus vuorotella kahden eri jalustan välillä. Kuvassa näkyvä kevyempi jalusta laskeutui alemmas, tarpeen tullen vaikka maan tasoon, joten sen piti olla erikoistilanteita varten. Loppujen lopuksi hankalan maaston ja tiukan aikataulun asettamat haasteet saivat raskaamman jalustan unohtumaan.
Uudelleenjärjestelyjen ansiosta kohtaus saatiin purkkiin huomattavasti ennakkosuunnitelmia nopeammin. Päivällä hyllytetty kuva toisella puolella pääkaupunkiseutua päätettiin käydä sittenkin kuvaamassa vielä samana iltana.
Hakunila
Ojamiljöö haluttiin sijoittaa pientaloalueen ja kerrostalolähiön välimaastoon. Käytännössä se toteutettiin sijoittamalla isoveljen ja tyttöystävän lähestymiskuva jonnekin aivan toisaalle. Sopiva paikka löytyi jo alkukesästä Hakunilan laitamailta. Olimme hitusen huolissamme hiljalleen laskevasta auringosta. Leikkautuisiko viisto iltavalo sujuvasti iltapäivän otoksien sekaan? Maisemalle se teki kuitenkin hyvää.
Kameran tasapainottaminen vaatii toisinaan äärimmäisiä keinoja. Ohjaajan vuosikertalenkkarit ovat äärimmäisen joustavat.
Ojassa
Vesiliskonmetsästyskohtaukseen oli varattu kokonainen kuvauspäivä. Ensin kuvattaisiin pidempi dialogiosuus ja iltapäivästä kohtaus, jossa isoveli kaatuu ojaan. Aikataulu oli sikälikin tiukka, että Maxin piti ehtiä vielä teatteriesitykseen iltapäivällä. Alku sujuikin ripeästi, kunnes taivas alkoi tummeta. Kun viimeinen repliikki oli taltioitu, putosi linssille ensimmäinen pisara.
Pakkasimme ripeästi leirin autoon ja lähdimme kohti tukikohtaa ruokatauolle. Mitä teemme, jos sade jatkuu? Voisiko kohtausta jatkaa sateessa? Saisiko sillä kenties vielä lisää kieli-poskessa-dramatiikkaa? Pohdinnat hukkuivat auton ikkunasta kimpoileviin rakeisiin.
Ruokailun aikana sade oli lakannut, joten lähdimme takaisin kohti kuvauspaikkaa toiveikkaina. Perillä toiveikkeisuus vaihtui kuitenkin hysteriaan: ojan pinta oli noussut ainakin puoli metriä! Vettä virtasi kuin Vantaassa ja rekvisiittalankkukin purjehti jo jossain kohti Suomenlahtea.
Kikatuksen ja epäuskoisen päänpyörittelyn keskellä kohtaus päätettiin kuvata loppuun toisena päivänä. Silloin kaikki sujuikin kuin vettä vaan.
Leiri
Katariina rentoutuu tutustumalla leirin kirjalliseen tarjontaan.
Niksu on jättänyt hetkeksi dokumenttikameran vartioimatta.
Edellistä kuvaa otetaan tässä.
Seuraava sivu >>
