Sillan alla
Loppuviikosta oli käsillä elokuvan intensiivisempien kohtausten kuvaaminen. Torstaina vuorossa oli herkistelyt.
Kohtaus sillan alla kuvattiin myös Mankkaalla, mutta eri ojan varrella. Paikka oli valittu siten, että kuvausaikaan auringo paistaa sillan alle viistosti puiden lehtien välistä. Tausta jää tummaksi, mutta kasvoille riittää valoa.
Tytöllä oli kaikissa kohtauksissa märät hiukset. Aina ennen ottoa oli siis vuorossa hiusten kastelu. Myös erinäköisiä geelejä ynnä muita harkittiin, mutta vesi vei voiton.
Kohtauksen alku kuvattiin yhdellä kuvalla, joten rytmityksen pitäisi osua kohdalleen jo kuvauksissa. Kalle ajattelee jo kaikkia niitä ottoja, joita vielä tarvittaisiin.
Kenkien käyttö jalustan apuna sai jatkoa.
Ismo istui vastarannalle monitorinsa ääreen. Välillä tarkisteltiin etteivät piuhojen liittimet livahda veteen.
Tauoilla Liisa piti huolta lampaista loppuviikon, kun Netta oli toisissa työtehtävissä.
Niityllä
Herkistelykohtaukset jatkuivat niityllä, joka löytyi Mankkaan vanhalta kaatopaikalta Turvesuolta.
Tikkaat, kamerajalusta ja teippiä. Kun parasta mahdollista valon suuntaa kuvauspaikkakierroksella oli tutkittu, ei tikkaiden maahan heittämiä ikäviä varjoja tietenkään otettu huomioon. Ratkaisimme ongelman lainaamalla läheisestä pajusta muutaman oksan. Teippasimme ne tikkaiden jalkoihin ja hokkuspokkus-maisemointi oli valmis.
Sillä välin Liisa kasteli taas Katariinan hiukset.
Äänityksen kauneusvirheeksi jäi tuulen suunta: kuvauspaikkakierroksella niityllä oli vielä hiljaista, mutta pohjoiseen kääntynyt tuuli toi Turunväylän äänet mikrofoniin saakka. Onneksi näyttelijöillä on molemmilla melko korkeat äänet - matalia taajuuksia voi surutta leikata pois.
Kauhakuormaaja
Kohtaus työmaan laidalla kuvattiin Espoon kaupungin varikolla. Osuvasti sekin sijaitsee Mankkaalla. Kaupunki tarjosi käyttöömme koko päiväksi kauhakuormaajan kuljettajineen.
Huomenta Suomi -ohjelman kuvaaja tarkkailee sivusta, kun Ismo antaa Jussi Vehkasalolle ohjeita. Paikan päältä löytynyt rekvisiittalauta toi kohtaukseen tarvittavan toiminnan.
Työmiehen asu ja lippusiima olivat lainassa Kaapelitehtaalta.
Vastakuva edelliselle kuvattiin hieman sivummalla, jotta Kallen taakse saatiin metsää. MTV3:n kuvausryhmä tarkkailee taas.
Varikolta siirryttiin ojan varteen. Ensin tehtiin kuvat, joissa kauhakuormaajaa käytetään. Niissä ohjaimissa oli kaupungin työntekijä.
Kauhakuormaaja pysäköitiin rekvisiitaksi ja työntekijä kyydittiin varikolle odottelemaan kuvausten päättymistä. Hyttiin hyppäsi Jussi.
Äänittäjä piiloutui lehtien sekaan.
Ojan laidalle viriteltiin pätkä läheisen rakennustyömaan lahjoittamaa aitaa.
Kameralle yritettiin löytää sopivaa paikkaa työmiehen subjektiivista kuvaa varten. Kiireessä sellaista ei kuitenkaan löytynyt ja puolivillainen kuva jäi lopulta kokonaan käyttämättä. Kauhakuormaajassa oli kuitenkin kiva kiipeillä.
Lavastettu työmaanäkymä on pienimuotoinen, mutta harrastajaelokuvan mittakaavassa ehkä riittävän uskottava.
Kalle olisi halunnut IAT:n uudeksi maskotiksi työmiehen varusteissaan, mutta Tomppa ei suostunut luopumaan asemastaan.
Kuvausten jälkeen oli vielä hetki aikaa tutustua kauhakuormaajaan. Sitten Kalle kyydittiin salamannopeasti Nihtisiltaan, jossa vanhemmat jo odottelivat. Edessä oli matka viikonlopuksi mummolaan.
Sisällä
Elokuvan ainoa sisäkohtaus kuvattiin pientalossa Sipoossa. Pojan huone lavastettiin hitusen liian pieneen mutta muuntautumiskykyiseen huoneeseen. Anni Mustonen suunnitteli sisustuksen ja Liisa toteutti.
Sudenkorento pääsi seinälle.
Valon määrää ja suuntaa vakautettiin ikkunan taakse sijoitetuilla valaisimilla. Näin auringon seilaaminen pilvien välillä ei jatkuvasti muuttaisi olosuhteita huoneessa.
Niksu dokumentoi kaiken tarkasti tulevaa dokumenttia varten. Dokumenttia, joka tulee jos tulee, mutta tarkoitus on vakaa.
Viime hetken pohdinnat...
...näyttelijöiden kanssa. Ja sitten kuvattiin. Viikon kestäneiden ulkokuvausten jälkeen hallitut sisäolosuhteet olivat miellyttävää vaihtelua. Ei työmaan ääniä, ei tuulta, ei kuuma eikä kylmä. Ei ampiaisia!
Tätä kuvaa on hankala selittää. Muotoillaan näin: lastenelokuvan kuvaaminen oli aika yllättävää ja haastavaa, mutta ennen kaikkea taas aika hauskaa.
Ja sen pituinen se.
Edellinen sivu >>
