Valmistelut
Valmistelut alkoivat tilan hahmottamisella ja kuvalistan suunnittelulla.
Pulu 1 oli nainen ja Pulu 2 oli mies. Lasi on tietysti ojarumpu.
Pelastava enkeli esittää äitiä, jonka saapumissuunnasta oli monta mielipidettä. Ylhäältä se ei lopulta kuitenkaan tullut.
Viikkoa ennen kuvauksia tapasimme näyttelijät Sanomatalon kahvilassa ja pohdimme yhdessä käsikirjoitusta. Äitiä esittänyt Minna Ranki löytyi Kaikki on hyvin -kontaktin Mikko Rokan kautta.
Nuoreksi naiseksi halusimme ehdottomasti Sokerissa debytoineen Susanna Tikkasen. Susanna tiedettiin ennakkoluulottomaksi ja taitavaksi näyttelijäksi, jonka kanssa uskoimme tulevamme toimeen - ja toisinpäin.
Ja isänä Kaikki on hyvin -elokuvasta tuttu Mikko Rokka.
Pohdimme henkilöiden ja henkilöiden välisten suhteiden historiaa ja hieman tulevaisuuttakin.
Vaatetus oli myöskin kuuma aihe.
Kuvausviikonlopun lauantaina, ennen harjoituksia, teimme teknisen tiimin kanssa kuvauspaikkakierroksen ja samalla suunnitelmat kameran, näyttelijöiden ja äänityksen sijoittamisesta.
Late tutki ojarummun äänitys- ja valaisumahdollisuuksia. Kaikenkaikkiaan selviytysmismahdollisuudet arvioitiin heikoiksi.
Toisesta käyttämästämme ojarummusta ei näkynyt läpi - niinpä jouduimme etsimään vastaavan läheiseltä täyttömaalueelta.
Näyttelijöiden saavuttua kävimme viimeisen kohtauksen kuvaupaikan pintapuolisesti läpi ja siirryimme harjoittelemaan hieman sivummalle.
Susanna oli vielä hetken epävarma.
Laralla oli mukana kamera. Alunperin oli tarkoitus kokeilla kuvaamista jo harjoituksissa seuraavaa päivää silmälläpitäen, mutta eihän siitä mitään tullut. Lara tyytyi tarkkailemaan sivusta ja kehittelemään näkemystään.
Harjoituspaikaksi valitsimme kivenlohkareiden rajaaman alueen lenkkipolun vierestä.
Ismo ja Mikko Rokka pohtivat, miksi elokuvassa isän idea on niin fiksu.
Elokuvassa oli monen muun asian ohella uutta 7-vuotias päähenkilö, jonka ohjaaminen avasi Ismolle ihan uusia näköaloja.
Pienellä improvisoinnilla ja mielikuvituksen käytöllä homma oli kuitenkin hanskassa pienen lämmittelyn jälkeen. Tässä etsitään oravia.
Minna ja Mikko leikkivät kottikärryä, mutta Mikko on väärin päin.
Harjoitukset olivat kuvauksia silmälläpitäen nappiajatus. Koko kolmen minuutin kohtausta harjoiteltiin yli kolme tuntia. Kuvauksissa siinä olisi saattanut olla tunti tai kaksi liikaa.
Kuvaukset aamupäivällä
Kuvauspaikat sijaitsivat kävelyetäisyydellä tukikohdastamme, joten kamera-ajokärry oli mitä mainioin väline kuljettaa tavaroita.
Kärryssä on neljä ilmatäytteistä pyörää ja tukeva vetoaisa. Etummaiset pyörät kääntyvät.
Auton sisäkuvia valaisimme 12-voltin 55W lampulla, joka oli ostettu varta vasten elokuvaa varten. Lamppu sai virtansa kätevästä matka-akusta muutaman metrin johdolla, jossa on haaroitus myös toista lamppua varten.
Äänimies sijoittui tässä etäälle ottamaan yleisääniä. Auton sisälle sen sijaan mahtui vain ohjaaja ja kuvaaja.
Emme olleet varautuneet vastavaloon, mikä tuottikin lukuisia ongelmia. Yritimme silti parhaamme tiukassa aikataulussa.
Kamera-ajokärrylle tuli käyttöä, kun kuvattiin tytön kotimatkaa. Lara otti ergonomisen asennon säkkituolin päällä ja sitten mentiin.
Muu kuvausryhmä seisoi kauempana ja jännitti, kun Tomppa ja Late yrittivät seurata tytön oikullista rytmiä.
Ismo ja Suvi pohtivat, minne tuon ikäinen tyttö katsoisi.
Kuvausidylli.
Seuraava sivu >>
