Kuvaukset metsässä
Kuvaukset metsässä olivat tiivis sessio. Aikaa oli varattu neljä tuntia, kolmesta seitsemään. Seitsemältä olisi nimittäin jo liian pimeä ja näyttelijät liian väsyneitä.
Suvi joutui välillä odottelemaan, mutta ei ollut moksiskaan. Tuotantosihteeri Liisa viihdytti lapsitähteä tauoilla, mm. haastattelemalla.
Tomppa tarttui välillä dokumentointikameraan, kun Niksu oli muissa tehtävissä...
...mutta joutui taas pian kantamaan kätevää matka-akkua, kun tunnelin päähän tarvittiin valoa.
Elokuva kuvattiin pitkälti olkavaralla. Tämä antoi paljon vapauksia kamera-ajoissa, mutta vaati samalla herkkyyttä ja reagointinopeutta. Ismo antaa Laralle kääntymismerkin.
Mikko ja Susanna juoksevat ojaan.
Lara puolestaan juoksee puskaan. Ihme, ettei laajakulmalle käynyt kuinkaan.
Hetki ennen h-hetkeä. Näyttelijät varmistelevat vielä, ovatko ymmärtäneet kaiken oikein.
"Ja kamera käy!"
Susanna ryömii ojarumpuun.
Mikko katsoo sivusta.
Kun kuva oli otettu, oli näyttelijöillä kiire pois ojasta. Vesi oli kuulemma erityisen kylmää.
Ojassa rymytessä oli vaarana, että rapa roiskui. Ja roiskuihan se. Seuraavana päivänä lämpötila laski noin kuusi astetta - onneksi vasta silloin.
Sukatkin kastuvat.
Olimme varanneet kuvauspaikalle pyyhkeitä ja takkeja. Alunperin oli tarkoitus myös ottaa mukaan kuumaa juotavaa, mutta se unohtui jossain välissä.
Otosten välillä emme turhia antaneet nokan tuhista, vaan pistimme hihat heilumaan. Muutamaan otteeseen vieraillut sade antoi hyvän motivaation.
Kun kenkä oli tyhjennetty...
...voitiin taas jatkaa...
Kunnes taas vähän satoi. Suvi meni suojaan Liisan kainaloon.
Tämä kohtaus kuvattiin neljään kertaan. Olin ilmeisesti epähuomiossa kertonut etukäteen, että se kuvattaisiin vain kerran.
Äänimies oli piiloutunut puskaan.
Hetkeä ennen "Kamera käy!"-huutoa.
Äänimies, kuvaaja ja ohjaaja kulkivat näyttelijäseurueen edellä ja yrittivät olla pitämättä kovaa meteliä jaloillaan.
Kohtaus jouduttiin kuvaamaan useaan otteeseen häiritsevän lentoliikenteen takia. Aina kun kamera oli alkanut pyöriä, jostain pörähti paikalle lentokone ja pyöri ympyrää jossain Itä-Vantaan yllä.
Varmuuden vuoksi ratkaiseva repliikki äänitettiin vielä erikseen.
Kun kuvaukset näyttivät olevan ohi, Ismo tarkisti kuvalistan kanssa, että kaikki tosiaan oli purkissa. Monissa kohtaa olimme soveltaneet listan kauniita ajatuksia hieman toisin kuin aioimme, mutta turhaksi ennakkosuunnittelu ei suinkaan osoittautunut. Sen avulla saimme pidettyä sekavan, nopeatempoisen ja märän kuvaussession hallussa. Aikaakin meni lopulta vain kaksi ja puoli tuntia.
Sitten alkoikin taas sataa.
Kuvausten jälkeen
Minnan mielestä kokemus oli odottamaansa miellyttävämpi. Ojan märkyyttä ei edes huomannut - päinvastoin: haastavat olosuhteet auttoivat parempaan suoritukseen. Elokuvaamisen positiiviseksi puoleksi Minna mainitsi mahdollisuuden ottaa kuva uudestaan, kun taas teatterissa kaiken pitää mennä kerralla putkeen.
Mikko kävi suihkussa ja pyyhki savea nenästään. Elokuvan kuvaaminen oli kuulemma kokemus, vaikka oja olikin hieman toivottua epämiellyttävämpi.
Susanna kiitteli kuvausten sujuvuutta. Ei tarvittu liikaa uusintaotoksia ja järjestelyt sujuivat hyvin.
Lopuksi joimme teetä ja pidimme pienen kenttäpalautesession. Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että elokuvanteossa pitkät, raskaat ja tiiviit sessiot ovat niitä parhaita.
Illan mittaan näyttelijät ja muu tiimi poistuivat kukin omaan kaupunkiinsa. Ismo teki kuvausmateriaalista varmuuskopion. Seuraavaksi alkaisi elokuvan leikkaaminen.
<< Edellinen sivu
