projekti:

S o k e r i

Late, pysäytä tässä kohdassa dramaattisesti.

Oli tullut aika. Jos Metsä ei vastaa oli kokeilua muodon kanssa, Elokuvissa perehtyi tarinaan ja Oma maa tiivisti tekniikan, piti Sokerista tulla näiden kaikkien yhdistelmä. Teemaksi haettiin kahden irroittelun jälkeen taas jotain perustavaa, yhden ihmisen matkaa. Käsikirjoitus kulki pitkän matkan alun abtraktista visiosta kohti vähäeleisyyttä, mikä paljastuikin lopulta oikeaksi ratkaisuksi. Kaikki haluttiin hioa huippuunsa niillä resursseilla, joita oli, ja mahdollisimman vähän jättää sattuman varaan (äänityksissä käytetty mikrofoni hankittiin jo ensimmäisen kuvauspäivän aamuna!). Näyttelijät ja musiikki haettiin tällä kertaa kokonaan ydinryhmän ulkopuolelta.

Jälkikäteen katsottuna Sokeri on monen sattuman summa. Aikataulumme oli tiivis kahden päivän sessio. Näyttelijät tapasimme vasta ensimmäisenä päivänä, vaikka he toki olivatkin joillekin ryhmän jäsenille tuttuja ennestään. Jos meillä olisi ollut huonompi tuuri, näyttelijämme eivät olisi lainkaan tienneet mitä ovat tekemässä ja mitä ajamme takaa. Voi jopa perustellusti kysyä, tiesivätkö näyttelijät välillä enemmän kuin allekirjoittanut. Kenties. Koska teknisesti olimme Sokerissa vielä lähtökuopissa, eräänlaisella ensimmäisellä pikataipaleella, nousi pääosaan juuri näyttelijöiden työ. "Minä menin ja vihelsin", laulaa Pekka Ruuska. Vähäeleinen ja konstailematon työtapamme koitui projektille eduksi. Siitä ei tullut liian paksua soppaa, vaan enemmänkin hiljainen kurkistus tähän liioitellun symboliseen arkipäivään.

Sokerin myötä tiimiimme liittyi muusikko Martti Anttila. Hyödynsimme tätä täysin rinnoin ja rakensimme Sokerin tunnelman ja rakenteen yhteistyössä musiikin kanssa. Leikatessani elokuvaa käytin korvikemusiikkia, joka suunnilleen vastasi sitä suuntaa, jota elokuva minusta kaipasi. Korvikemusiikki ei niinkään ollut vihjeenä Martille, vaan apuna leikkaamisessa. Jos olisin itse musikaalisempi, tämä ei ehkä olisi tarpeellista, mutta kun en ole, tarvitsen jotain konkreettista. Äänimaailmaa täydennettiin vielä muutamilla ääniefekteillä ja ostoskärryjen jälkiäänityksellä. Kun raakaleikkaus oli valmis, luovutin sen Martille ja Martti sävelsi kappaleet. Ja niin se oli valmis: Ihmiskunnan ainoan toivon tyyli.

Varhainen versio Sokerin käsikirjoituksesta

Kuvakäsikirjoitus:
Sivu [1], [2], [3], [4], [5], [6], [7], [8], [9], [10]

Kalusto

Kuvauspaikat

Aikataulu

"Minusta tuntui siltä kuin kauan sitten, kun kuulin nykyään jo tutuksi tulleen jonkun hienon biisin. Tai siis, että silloin se tuntui jotenkin hienolta ja 'aidolta', nyt se tuntuu turvalliselta."

"Hieman kyseenalaiset, kokemattomuudesta johtuneet kuvausratkaisumme sopivat minusta tähän elokuvaan kaikesta huolimatta hyvin."

"Olin kävelemässä koulusta ratikkapysäkille kun tajusin, että Petri sopisi hyvin Sokerin mieheksi. Soitin Ismolle siltä seisomalta. Onneksi Ismo luotti arvostelukykyyni. Petri on suomalaisen näyttelijäkunnan nuori toivo."

"Susanna ja Petri tekivät tästä elokuvasta pitkälti sen mitä se on. Minä istuin sohvan kulmassa ja mietin, että mitä sanoisin."